Hän nukahtaa pehmokissa kädessään. Kissa on saanut nimeksi Onni. Tärkeän ihmisen mukaan. Vielä vuosi sitten hän ennen nukahtamistaan piirteli sängyn vierellä olevaan seinään vahaväreillä, kunnes silmä alkoi painaa unimaahan. Olin antanut luvan, sillä lapsesta ei saa torpata luovuutta. Se on vain seinä.

Vielä pienempänä hän halusi laulun. Siinä jossa joka ilta lamppu sammuu ja saapuu oikea yö.

Tällä viikolla hän täyttää kuusi.

Ihana ihme, jota ei voi muuta kuin pyyteettömästi rakastaa.

Päiväkodin piha on täynnä lapsia. On ihan tavallinen arki-iltapäivä. Lapsi tulee juosten kohti. Nostan hänet syliin. Joka päivä viikon jokaisena päivänä. Kohtaaminen alkaa sylistä tai halauksesta. Vuoroviikoin, sillä joka toinen viikko lapsi on äidillään.

Päiväkodin pihasta matka jatkuu bussipysäkille. Ennen bussin tuloa hän ehtii hyppiä lumikasan päältä. Jokainen hetki on lapselle tärkeä hetki. Siinä meille vanhemmillekin oppimista.

Vuoroviikoin. Perjantaista perjantaihin. Hän on lapsen muodossa liikkuva ilo ja energia. Eniten rakkaus. Eniten rakkaus. Eniten rakkaus.

Jos tekisin hänestä laulun, niin siinä laulussa laulettaisiin kiitollisuudesta. Siitä, että hän on luonut elämänsä aikana valoa ja iloa. Opettanut toisen kerran elämässäni lapsen opettamana, miten maailmassa on roppakaupalla kauneutta. Kunhan vain osaa nähdä sen.

Se taivaan punertava väri pimeimmän marraskuun keskellä. Se kädelle lentänyt leppäkerttu kuuman kesän hohkaessa. Se ihmetys siitä, kun hammaskeiju oli tuonut tyynyn alle juuri sen superpallon, jonka hän oli toivonut. Elämän pienet ihmeet.

Se laulu kertoisi rakkaudesta. Siitä kun ilta päättyisi yhteiseen sohvasyliin jossa hassu kissa hassuissa kotivideoissa tippuisi tiskialtaaseen. Se kertoisi loputtomasta halusta suojella maailman pahuudelta.

Isi. Minä näytän nätiltä tytöltä, mutta mitä me tekisimme sinulle. Hän sanoi katsoessaan peiliin. Sitä hän on. Hän on jaetulla ykköstilalla maailman kauneimman tyttölapsen listalla. Hänen kauneus kumpuaa elämänilosta, seikkailunhalusta ja luovuudesta. Hänen ei koskaan tarvitse olla rooli. Hän saa olla persoona. Hän saa olla ihminen. Isin tehtävä on antaa tila persoonalle.

Viime viikolla hän piirsi paperille sydämen. Sanoi sen olevan punainen rakkaus. Joka ilta ennen hänen nukahtamistaan sanon hänelle, että minä rakastan sinua. Onni-kissa nojaa hänen poskeaan vastaan. Sängyn viereinen seinä on täynnä hänen luovuuttaan.

Maailma on enemmän kuin yhden lapsen verran kauniimpi hänen olemassaolostaan.

Olen ylpeä hänestä. Hän on enemmän kuin rakkautta. Hän on ikuisuutta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *