Omaa tilaa ja vapaus hengittää. Parisuhteen kantavimpia voimia.

Muutamia vuosia sitten keskustelin erään naispuolisen ystäväni kanssa joka oli juuri täyttänyt kolmekymmentä. Kysyin häneltä mitä hänen aviomiehensä oli ostanut hänelle lahjaksi? Hän kertoi, että sai muutaman päivän mykkäkoulun. Nainen oli nimittäin toivonut lahjaksi hotelliyötä, yksin. Osittain vitsillä, mutta vitseissä on usein puolet totta.

Nainen avautui ja paljasti, ettei saa olla juuri koskaan yksin. Niinä harvoina kertoina kun lähtee yksin jonnekin, kokee hän syyllisyyttä menemisestään, koska mies heittäytyy marttyyriksi ja mököttää seuraavat päivät. Puhumattakaan puhelinsoitoista, jotka seuraavat naista minne ikinä hän meneekään. Tuonakin iltana muutaman puhelinsoiton jälkeen nainen oli ensimmäinen lähtijä työpaikan illanistujaisista.

Muutaman vuoden jälkeen pari erosi.

Iltalehti keräsi lukijoiltaan tarinoita siitä miltä tuntuu elää parisuhteessa missä ei ole omaa aikaa eikä tilaa. Tarinoita tuli lyhyessä ajassa yli 130. Eräässä tarinassa mies kertoo, että on joutunut lopettamaan lenkkeilyn, koska hänen vaimonsa pelkää, että jos mies laihtuu, niin toiset naiset alkavat olla miehestä kiinnostuneita. Arjen helpottamiseksi mies on alkanut käyttää mielialalääkkeitä, jotta jaksaa elää parisuhteessaan.

Toisessa tarinassa kaksi kertaa eronnut mies kertoo, että ensimmäisessä avioliitossaan hänen vaimonsa määräsi tarkasti keitä mies saa tavata ja keitä hän saa kutsua heidän yhteiseen kotiinsa. Miehen ystävät ja sukulaiset eivät kuuluneet valittuihin. Toisessa avioliitossa tilanne paheni. Hänen toinen vaimonsa kielsi miestänsä tapaamasta ystäviään ja yhteenmuuton jälkeen miehen kaikki huonekalut ja sisustustavarat laitettiin varastoon ja yhteiseen kotiin hyväksyttiin vain vaimon valitsemat tavarat. Tässä tarinassa mies ei alkanut syödä mielialalääkkeitä jaksaakseen avioliittoaan. Hän tajusi erota. Kaksi avioliittoa oli etäännyttänyt hänet ystävistään ja hän koki eron jälkeen suurta yksinäisyyttä, mutta samalla suurta helpottuneisuutta, koska hänellä oli taas tilaa hengittää.

Kolmannessa tarinassa nainen kertoo, että mies ei hyväksynyt naisen tanssiharrastusta, koska se oli pois lastenhoidosta ja miehen piti muutaman kerran viikossa antaa lapsille iltapala. Samainen mies oli vaimolleen mustasukkainen hänen viettämästään ajasta pyykkituvalla, koska nainen kuulemma jäi sinne liian pitkiksi ajoiksi. Eron jälkeen nainen tunsi suurta helpotusta siitä, ettei hänen tarvinnut kokea syyllisyyttä harrastuksestaan. Pienessä ajassa hän laihtui 24 kiloa ja tunsi olonsa muutekin kevyemmäksi.

Meille myydyssä parisuhdemallissa on paljon hyvää. Sen lisäksi siinä on paljon ei niin hyvää. Yksi jälkimmäisistä asioista on tarve saada rakastamaamme ihmiseen omistusoikeus. Pidämme jopa normaalina sitä, että voimme konrtolloida toisen ihmisen ajankäyttöä ja vapautta ihan vain siksi, koska hän sattuu olemaan sinun kanssa parisuhteessa. Ei kai sormus ole merkki määräysvallasta, vaan rakkaudesta ja rakkauden kaunein ilmentymä on vapaus.

Toista ihmistä ei voi omistaa.

1 kommentti

  1. Itse elin tällaisessa suhteessa kauan (lähes 20 vuotta). Asiat tulivat mukaan kuvioon hiljalleen, asia kerrallaan. Hiljalleen mukaan astui ensin myös henkinen väkivalta, ja lopulta fyysinen. Meno muuttui koko ajan hullummaksi ja sairaammaksi, itse oli niin turtunut tilanteeseen, että vaadittiin vakavampi fyysinen välikohtaus, jotta tilanne lähti purkautumaan. Sain keskusteluapua, jossa lopulta aloin hahmottaa tilanteen vakavuuden ja kieeoutuneisuuden.
    Ei suhteessa kuulu voida pahoin, eikä tuntea syyllisyyttä töissä tai kaupassa käynnistä. Suhteessa kuuluu saada oma mielipide kuuluviin ja huomioiduksi, ei vaiennettavaksi ja mitätöitäväksi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *