Monissa saamissani viesteissä olen kuullut saman tarinan. On parisuhde, jossa ei ole enää jäljellä kuin raamit. On pelko eroamisesta ja sitä ei monesta eri syystä tehdä. Jollakin syy on lapset, toisella talous tai häpeä ja pelko. Silti sisällä kaipaus toisen ihmisen kosketuksesta, huomiosta, hyväksymisestä ja seksistä.
Toiset alistuvat osaansa ja selittävät jopa itselleen, että sellaista sen parisuhteen kuuluukin olla. Arjen jakamista. Kosketukset ja seksi kuuluvat alkuhuumaan. Tärkeintä on vain tahtoa ja pitää perhe kasassa. Sitten on he, joiden halu tulla huomatuksi voittaa moraalisen pohdinnan tekojensa seurauksista ja tulevat aloittaneeksi salasuhteen oman suhteensa ulkopuolella.
Saamissani tarinoissa on usein sama kaikupohja ja kokemus. Nainen, jonka aviomies on täysin välinpitämätön ja muutamassa tarinassa jopa väkivaltainen ja senkin pelossa ero tuntuu pelottavalta. Nainen hakee läheisyyden muualta. Jaksaakseen omaa arkeaan kotonaan. Salasuhde on kuin henkireikä tai lohtu arjen pimeydessä. Sellaisia tarinoita olen saanut paljon.
Tai sitten nainen on kolmas osapuoli, niin sanottu toinen nainen. Hän saa salasuhteesta sen mitä on vaille, mutta ilman niin sanottua pettämistä. Mies saa suhteesta sen, mitä on tullut hakemaan. Sitä en tiedä, että mikä se eniten on, sillä en saa miehiltä kertomuksia.
Usein toinen nainen rakastuu. Mies lupaa jättää vaimonsa. Mies lupaa jättää uudelleen vaimonsa. Kuluu kuukausi, vuosi ja joskus jopa toinenkin. Mies ei ole jättänyt vaimoaan, vaan ilmoittaa lopulta, että ei pystykään lähtemään perheensä luota. On vain muutaman vuoden ajan ottanut sekä kerman kakun päältä ja toisaalla kakun ilman kermaa. Mikäpä sellaisessa kuplassa on elellä, kun itse saa kaiken, mutta muut lähinnä antavat.
Sitten on niitä tarinoita, joissa toinen nainen antaa miehelle aikarajan. Jos vielä kahden kuukauden päästä et ole uskaltanut erota vaimostasi, niin tämä on tässä ja pitävät siitä kiinni. Näin asetetaan rajat toiselle ihmiselle, jotta hän ei voi loputtomiin leikkiä sekä kivaa kotivanhempaa ja toisaalla rakastajaa. Elämän pitää koostua valinnoista.
Toki on myös salasuhteita, joihin liittyy pelkkä seksi ja se riittää molemmille. Ihmistä ei haikailla parisuhteeseen.
Mihin nämä salasuhteet päättyvät? Eivät ne useinkaan kauniisti pääty. Varsinkaan siinä tapauksessa, jos salasuhdetta pitkittää ja ei tee valintaa. Rakastunut kolmas osapuoli elää jatkuvassa epävarmuudessa suhteensa jatkon suhteen. Naimisissa oleva salasuhteessa elävän energia menee salaamiseen ja valheiden keksimiseen. Naimisissa olevan puolison elää siinä sivussa suuressa valheessa. Kukaan ei voita mitään, vaan lopulta aivan kaikki häviävät.
Sillä enemmän on niitä kolmiodraamoja, jossa rakastaja ei koskaan jätäkään perhettään. Hänellä ei ole ollut aikomustakaan sitä tehdä. Tai en minä tiedä, sillä edelleenkään en saa viestejä miehiltä. Hämmentävää kyllä, jos roolit menevät niin päin, että salasuhteessa oleva sinkku on mies ja salasuhteen naimisissa oleva nainen, niin parisuhdetta ei edes harkita heidän välilleen, vaan kyse on nimenomaan pelkästä sivusuhteesta. Näin ainakin sen materiaalin perusteella, mitä itse olen saanut.
Yhtä kaikki, helposti voi todeta, että salasuhde syö kaikkien kuviossa olevien ihmisten elämää sisältäpäin. Koska lopulta lähes aina on niin, että jokainen salaisuus tulee näkyville ennemmin tai myöhemmin ja aina olisi reilua tuoda se itse näkyviin, jos sitä ei osaa päättää. Hetkellisiä yhden yön pettämisiä nyt tapahtuu tämän tästä, mutta ne eivät kuulu termin salasuhde alle laisinkaan.
Kyseessä ei ole mikään marginaali ilmiö. Tämän aiheisiin teksteihin tulee aina kommentteja, että ensiksi pitäisi osata erota ennen kuin lähtee virittelemään uutta matoa koukkuun. Niin pitäisi, mutta kun ihmisille on pakkosyötetty päähän ajatus, että erota ei pienistä syistä saa ja monelle välinpitämättömyys ja vuosien seksittömyys on aivan liian pieni syy. Siksi minäkin kirjoitan paljon eromyönteisiä tekstejä, jotta pettämistilastot vähän pienenivät.
Olen kirjoittanut pian kahdeksan vuotta parisuhdeblogia. Siinäkin ajassa yhteiskunta ja maailma ovat muuttuneet paljon. Lukiessani ihmisten lähettämiä parisuhdetarinoitaan, olen alkanut yhä enemmän pohtia sitä, että onko niin sanottu perinteinen parisuhde aivan liian vanhanaikainen malli nykyiseen maailmaan? Murroksessa parisuhdemalli on ja hyvä niin, sillä mikään, mikä ei ole kykeneväinen muutokseen, lakkaa lopulta olemasta.
Siksi ihmisten olisi syytä miettiä, että minkälaisessa parisuhdemallissa haluaa elää ja mennä rohkeasti uutta kohti. Jos kokee, että ei pysty sitoutumaan yhteen ihmiseen, niin miksi hakata päätä kerta toisensa jälkeen seinään. Parisuhteessakin on uudisraivaajansa, jotka näyttävät esimerkkinään uusia tapoja ajatella ja elää parisuhteessa. Salasuhteet loppuvat kuin seinään, jos ihminen päättääkin alkaa elämään avoimessa suhteessa. Esimerkkinä sanottuna tämä.
Kaikkea ei voi koskaan saada, ei edes parisuhteessa. Reiluinta läheisiään ja ennen kaikkea itseään kohtaan on olla rehellinen. Aivan helvetin vaikea taito, mutta onneksi meillä kaikilla on loppuelämä aikaa harjoitella.
Oma kokemus aiheesta salasuhteet: oma edellinen liitto klassinen pystyynkuollut, näännyin vaativan työn ja metatyön alle, kotona kroonisesti työtön mies joka viihdytti itseään päivät pelaamalla tietokoneella ja odotellen että tulen tekemään kaikki hommat. Yllättäen myöskään seksi ei todellakaan toiminut, mies kyvytön. Tämä toki oli mun ”pihtaamisen” vuoksi. No tältä tausta se ajatus lähti, ja lähdin aivan tietoisesti hakemaan seksiseuraa, en siis mitenkään vahingossa siihen lipsahtanut. Baarissa kohtasin miehen, jolla samat hommat mielessä ja kotona kylmentynyt suhde. Tästä kertaluonteiseksi ajattelemastani irtohoidosta kehittyikin salasuhde, joka eteni puolentoista vuoden kuluessa niin, että olimme molemmat aivan umpirakastuneita. Olin tuolloin jo eronnut, ja sitten mies erosi omasta liitostaan, jolloin saimme vihdoin olla yhdessä julkisesti. Olemme edelleen monta vuotta myöhemmin.
Jälkikäteen olen ymmärtänyt miten kauheaa tuo toisena naisena kärvistely oli, ja monesti tuolloin suoraan kysyin mieheltä, uskooko hän että meistä tulee ikinä oikeasti mitään. Moni on myös tuominnut, mutta yllättävän moni ei, samapa tuo lopulta on mitä ajattelevat. Juuri tänään viimeksi mieheni kanssa puhuimme, miten onnekas sattuma oli että löysimme toisemme, ja miten onnellisia olemme ja sovimme hyvin yhteen, teemme paljon kaikkea yhdessä. Ehkä tämä on tilastopoikkeama, mutta juuri mun salasuhteessa kävi näin.
Sama tarina täällä. Olen todella onnellinen enkä tiennyt että tällaista voi olla. <3
”Kukaan ei voita mitään, vaan lopulta aivan kaikki häviävät.”
Mulla oli salasuhde. Meni juurikin tuon klassisen kaavan mukaan: pitkään yhdessä nuoresta asti, lapset, pystyyn kuollut avioliitto, turvaton olo, ei seksiä. Tapasin miehen joka oli myös naimisissa ja vei jalat alta. Rakastuimme. Meillä oli vuoden mittainen salasuhde jonka jälkeen erosin miehestäni, en voinut tehdä hänelle enää niin. Silloin voin todella huonosti. Sanoin ”salarakkaalle” että hän tekee miten tekee, en aio painostaa. Lopulta hänkin erosi lopulta sovussa ja totesivat puolisonsa kanssa, että heidän suhde on ollut pelkkää ystävyyttä jo vuosien ajan.
Nyt olen yhdessä tämän salarakkaani kanssa. Kaikki on eri tavoin kuin aiemmissa suhteissamme. Tiedän toimineeni väärin mutta lopulta exäni löysi uuden rakkauden, salarakkaani ex pääsi kuivasta suhteesta eroon ja me saimme toisemme. Joten ”kukaan ei voita mitään, vaan lopulta aivan kaikki häviävät” – ei pidä aina paikkaansa. Meidän tapauksessa lähes kaikki osapuolet voittivat ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan. Salarakas voi päätyä myös vain rakkaaksi. 🙂
Onnea ihanasta suhteesta. Te olettekin osanneet tehdä valinnan ja päätöksen. Tekstissä pohdinkin juuri niitä tapauksia, kun päätöstä ei tehdä ja roikutaan salasuhteessa vuodesta toiseen, koska ei uskalleta syystä tai toisesta erota suhteesta, jota on karkuun lähtenyt.
Kiitos sinulle tekstistä (ja teksteistä.) Olen yksi niistä, joka on itse asiassa sinullekin lähettänyt riipaisevan ja pitkän viestin siitä, kuinka en uskaltanut lähteä siitä huonosta avioliitosta. No, keräsin kaiken rohkeuteni ja voimani ja tässä sitä ollaan. Onnellisempana kuin koskaan.
Ihmisten pitäisi ymmärtää, että elämä kantaa. Tietenkin pelottaa hypätä, saa pelottaa, mutta on luotettava että elämä oikeasti kantaa. Asiat järjestyy kun kuuntelee itseään, sillä ei ole mitään merkitystä mitä muut sinusta ajettelee. Sen kun oivaltaa, niin elämä on aika kivaa. 🙂
Haluaisin sinun kanssa viestitellä, olen niin eron lähellä jne.
Olisi mukavaa keskustella jonkun kanssa asiasta joka on kokenut saman.
Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta! Herätti ajatuksia joita juuri nyt tarvitsen.