”On hyvin vaikeaa kertoa tapahtumista kun niihin liittyy häpeää, itsensä syyllistämistä tapahtumista, vähättelyä.
Juhannus, vanha luokkakaveri, alkoholia. Hauska ilta takana. Mitään viitteitä edes siihen että ”jotain” muuta olisi välillä kuin kaveruutta. Herään siihen että olen alasti ja toinen on sisälläni. Niin epätodellinen olo, humala, ei pysty käsittämään. Muistan vaan kuinka huudan että lopeta!
On yö, en pääse tilanteesta pois, en pysty kertomaan kenellekään. Tulee aamu, on pakko olla kuin mitään ei ole tapahtunut. Pääsen kotiin, kerron ystävälle. Kaikki vyöryy päälle. Soitto poliisille ei auta enää koska olen käynyt suihkussa ym.
Tilanne jää sana sanaa vastaan ja kuulen motiivikseni olevani vaan rahan perässä.
Tiedän mitä tapahtui ja niin tietää tekijä. Luotan elämään siinä. Se oli väärin tehty. En syyllistä enää siitä itseäni ja tekijä kantaa kyllä taakkansa, minä en.”