Uusintateksti.

Seksitön parisuhde on kuin alkoholiton olut. Saanen hieman aukaista ajatusta. Seksi on hämmentävän väärinymmärretty käsite. Seksistä puhuttaessa puhumme usein suoritteesta. Tuosta muutamia minuutteja kestävästä lähetyssaarnaaja-asennossa tehdystä panemisesta, joka tuo hetkellisen nautinnon lähinnä seksin toiselle osapuolelle. Se ei oikeastaan ole edes seksiä. Se on velvoitteen suorittamista, jotta voi hyvällä omallatunnolla selittää itselle, että parisuhteessa on seksiä muutaman kerran kuukaudessa.

Seksihän on jossain aivan muualla. Se on kaikki se, mitä tapahtuu ennen sitä seitsemän minuutin panemista. Älkää ymmärtäkö väärin, paneminen on ihan kivaa, mutta jos seksielämä koostuu täysin pelkästä panemisesta, niin seksielämä on kuin yksipuolinen ruokavalio, kaikki hyvät ravinteet jäävät saamatta. Eihän me hyvään ravintolaankaan mennä sen vuoksi, että meillä on hirvittävä nälkä. Nautintoa ja tunnelmaa me sinne menemme hakemaan. Niin sen pitäisi olla seksissäkin.

Suomalaiset pariskunnat eivät harrasta enää seksiä. Niin kertovat Väestöliiton karut tilastot. Tai kyllähän me harrastamme, mutta vähenevissä määrin. No meillä on hyviä syitä seksittömyydelle. Ruuhkavuosia, lapsiperhearkea ja ajanpuutetta. Kyllähän ihminen tekosyitä on hyvä keksimään. Sen kun sanoo parhaimman tilanteeseen sopivan. Ja älkää lähtekö saivartelemaan. Tietenkin elämässä tulee eteen ajanjaksoja, jolloin seksiä ei voi harrastaa. Tai oikeastaan kumoan juuri kirjoittamani lauseen seuraavalla kappaleella. Aina voi harrastaa seksiä. Kerron nyt kädestä pitäen, että miten.

Nimittäin seksi ei ole synonyymi panemiselle. Seksiä on kaikki muukin toiminta panemisen ympärillä. Ei ihmisiä seksin puute vaivaa niin paljon kuin läheisyyden puute. Seksi kun alkaa siitä pienestä annetusta kosketuksesta. Siitä hipaisusta rakastettunsa hiuksiin tai pyllyyn ohi kävellessään. Siitä käpertymisestä rakastettunsa syliin yhteisellä sohvalla. Niistä merkitsevistä katseista rakastettunsa silmiin. Niistä kauniista sanoista, jotka sisältävät merkityksen. Sieltä se seksi alkaa ja se saattaa päättyä siihen panemiseen, jos on päättyäkseen. Mutta se ei ole edes se tärkein osa, vaan se on ne annetut kosketukset, katseet ja sanat. Niiden jälkeistä panemisesta voi sitten kutsuakin jo seksiksi, koska se on osa kokonaisuutta. Ja pitää melkoinen ruuhka olla elämänsä vuosissa, jos edes niitä pieniä merkitseviä kosketuksia ei ehdi rakastetulleen antaa.

Jos tämä menee liian lällyksi, niin on syytä todeta myös tämä seuraava. Vaikka peräänkuulutankin tässä kosketusta ja rakastetun huomioimista ja kutsun sylikkäin istumista jopa seksiksi, niin en ole sitä mieltä, että se aina riittää seksiksi. Se edesauttaa seksin jatkumisen fyysiseksi toiminnaksi. Se onkin sitten se kohta seksissä, jolloin rakastettuaan voi nuolla kuin pitkää hedelmätikkaria, kuiskuttaa korvaan mitä kiihottavampia fantasioita, kutitella rakastettunsa mielikuvitusta ehdotuksillaan ja leikkiä rakastettunsa vartalolla kuin suosikkilelullaan. Koska seksi ei ole suorite. Se ei ole pikaruokaravintolassa seisten syöty ateria. Eikä se ole peiton alla tapahtuva liikunnallinen unilääke. Seksi on leikki, jonka raja on turvasana.

Palataan tekstin alkuun, jossa väitin, että seksitön parisuhde on kuin alkoholiton olut. Ei mitään järkeä. Huuma puuttuu. Olen vieläkin samaa mieltä, koska seksiä on myös sylikkäin istuminen. Se tuntuu paremmalta kuin se muutaman minuutin mekaaninen paneminen. Ja parisuhde, jossa rakastetut eivät istu koskaan sylikkäin, on parisuhde, jossa ei ole mitään järkeä. Hyviä kämppäkavereita saa mistä tahansa, mutta hyviä rakastettuja ei ihan joka orrella seiso. Joten, jos sinun kotiorrellasi sellainen seisoo, niin mene hyvänen aika hänen lähelleen, ota syliin, suutele, sano jotain kaunista ja maistele kuin pitkää hedelmätikkaria. Ilman sitä kaikkea, parisuhde lakkaa hiljalleen olemasta.

7 kommentti

  1. Pidän kyllä alkoholittomasta oluesta saunajuomana….mutta tuo kaikki muu on niin totta!!!
    Tuon kaiken kun muistaa antaa toiselle niin varmasti myös saa moninverroin takaisin❤❤❤Ja parisuhde kukoistaa💋💋❤❤

  2. Tiedät mistä kirjoitat.
    Tiedän mitä tarkoitat.
    Itse en tiedä miten tämmöisestä suhteesta pääsisi vaan pois kun tahtoisi.
    Elämän.

  3. Itse elän lapsettomassa ja seksittömässä suhteessa kohta jo kahdeksatta vuotta. Alkuun pantiin kuin jänikset kokoajan.
    Sairastuin 4-5 vuotta sitten masennukseen ja sen ohella tein matkustustyötä 4 päivää viikossa. Sairastumisen ja arjen seurauksena halut hävisivät tyystin. Lääkitys tehosti häviämistä ja kun pääsin lääkkeistä ei halut koskaan palanneet.
    Kaipaanko kosketusta? En. Entä hellyyttä, halailua, hipsuttelua. En. Kaipaako hän? En tiedä, enkä halua edes kysyä.
    Arki hoituu yhdessä jotenkuten, yhdessä ollaan ja yhdessä mennään eteenpäin. Miltä tulevaisuus näyttää? En tiedä, mutta eteenpäin mennään päivä kerrallaan.

  4. Niinpä niin.. Tekstissä tuotiin esille kaikki se mitä siihen kuuluu. Mutta, jos parisuhteessa toinen eriyttää nuo erilleen, eivätkä ne koskaan ole jatkumo, niin onko se kämppistelyä vai mekaanista suoritusta vai mitä? Esimerkkinä toinen haluaisi juuri tuon jatkumon, pitkän leikin kautta. Toine haluaa pelkkää läheisyyttä, ihokosketusta juuri ennen nukahtamista. Sitten kun toisesta näkee, että tarttis varmaa fyysisetikin tehdä jotain, niin siinä vaiheessa herätään. Se nopea 7minuutin tyydytys kumppanille ja vedotaan, että voi kulta mä en vaan pysty nyt saamaan. Ja toinen jää tilaan wtf..?? Ja kun kaava toistuu tarpeeksi usein, niin mikä onkaan tämän kumppanin itsetunnon tila. ”Enkö kelpaa?,” Mitä teen väärin?” ”Olenko näin luotaantyöntävä?” jne.
    Ja näin ajautuu taas yksi pariskunta seksittömään tilaan. Kummankaan nalkutus tai edes kysely ei johda muuhun kuin molemmin puoleisiin paineisiin. Lopulta joko totaali selibaattiin, pelkkään itsetyydytykseen, pettämiseen, kylmyyteen tai parisuhderikkoon. Kaikki loppupeleissä huonoja vaihtoehtoja parisuhdetta ajatellen.
    Tullut tulokseen, että naiset ja miehet ovat vaan eri planeetoilta.

  5. Hyvä teksti. Olen itse naimisissa miehen kanssa, jolla ei ole haluja seksiin. Läheisyyttä on paljon, mutta seksiä vain ne pari kertaa kuukaudessa, kun jaksan valittaa. Olen ehdottanut seksuaaliterapeutille menoa ja tutkittavana käymistä. Ei suostu mies menemään, vaikka itsekin miettii, miksei haluja enää tunne eikä spontaanisti enää seiso.
    Kärsin tilanteesta suunnattomasti. Väkisin tulee mietittyä, onko vika mussa. Enkö kelpaa? Itsetunto laskenut paljon. Ollaan vasta 30v….tätäkö loppuelämä on?

    1. Olen täysin samassa tilanteessa. Pitkässä parisuhteessa ja olen vieläpä alle 30v, mies pikkuisen päälle. Seksiä ollut viimeisen vuoden aikana laskettavissa yhden käden sormilla. Alkaa väkisin miettimään, että vika on minussa vaikka en ole muuttunut millään tavalla. Korkeintaan hermoiltaan kireämmäksi, koska fyysisen aktin puute vaivaa ja pyörii mielessä lähes päivittäin. Mies ei osaa selittää syytä ”vaiheelle”, ei ole myöskään halukas tutkituttamaan itseään. Yllättävintä mielestäni on se, ettei hän kuitenkaan halua missään nimessä erota vaan edelleen rakastaa ja haluaa olla yhdessä, muu läheisyys ei ole onneksi kadonnut mihinkään. Onko vain lopun alkua…

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *