”Taivalta on takana muutama vuosi nykyisen puolisoni kanssa. Tänä aikana olemme hankkineet yhteistä omaisuutta ja arki on rullannut hyvin.
Silti tätä kulissia on vaivannut kauan jo varjo, mikään varsinaiseen parisuhteeseen kuuluva, kuten seksi ja läheisyys, ei ole kulunut elämäämme. Molemmat koemme turhautuneisuutta asiasta ja puolisoni yrittää välillä minua lähestyä, mutta jokin hänessä tökkii.
En ollut vallan rakastunut häneen edes suhteen alussa. Kyllä kohteliaisuus, huomaavaisuus ja hänen järkevä elämän tyylinsä sai minut ajattelemaan, että josko tuossa on minulle puoliso ja olin jossain vaiheessa kyllä todella ihastunutkin.
Hän on sellainen, joka maksaa laskunsa, käy töissä, on mieleltään terve, on kokenut pitkiä parisuhteita. Nämä ominaisuudet kun edellisiltä ehdokkailta oli puuttunut.
Ajattelin että hän on siis se jonka kanssa voin vuosia elää, vaikka en suuria tunteita kokenutkaan. Sekin tuntui olevan plussaa tässä suhteessa, ei suinpän tulisesti yhteen.
Nyt olemme useasti puhunut eroamisesta. Lähes joka päivä se mielessäni on käynyt jo pidemmän aikaa. Silti on niin vaikeaa päättää jäädäkkö rakkaudettomaan suhteeseen jossa kaikki muut tarpeet saa tyydytettyä, vaiko lähteä omilleen kärsimään samaa, mutta ilman, että joku odottaa sinulta sitä ja ilman, että itse odotan tulisiko se ihana rakastava olo, kun halaamme ja pettymys siihen, kun se ei sitten tulekaan. Pettymys itseeni.
Kuinka kaipaankaan sitä tunnetta, että katsoisin häntä ja miettisin, että hitto mä rakastan tuota ihmistä. Kuinka haluaisin suudelman tuntuvan varpaissa asti edes välillä. Kuinka halaus tuntuisi lohduttavalta ja onnelliselta ja rakastavalta.
Eroanko liian helposti? Olenko vain lukossa jostain? Olenko vain kadottanut itseni? Jos eroan, kadunko sitä loppuelämäni, etten ymmärtänyt mitä minulla oli? Jos en eroa löydänkö tunteita puolisoani kohtaan?
NYT olisi aika päättää.
Et eroa liian helposti, olet mennyt suhteeseen liian helposti, ihmisen kanssa jota et rakasta.
Surullista minun mielestäni tässä on se, että tämän kirjoituksen perusteella mietit vain itseäsi. Onko sinusta oikein sitoa toinen ihminen sinuun, jota et edes rakasta. Toinen yrittää lähestyä, sinä mietit vaan itseäsi. Vapauta teidät tästä suhteesta, estät itseäsi, että puolisoa olemasta onnellinen. Toista ihmistä olisi hyvä arvostaa edes sen verran, että ei roikota häntä rakkaudettomassa liitossa.
Olen ollut samassa tilanteessa ja tiedän mistä puhun.