”Kuljin huoraäidin maineessa muutaman vuoden, kunnes päätin, että nyt saa riittää.”

Minulle kirjoitti nainen, joka halusi kertoa tarinansa. Hän erosi lastensa isästä muutama vuosi sitten rakastuttuaan toiseen mieheen aiemman liittonsa aikana. Ympäristön suhtautuminen oli tyrmäävä. Eihän nainen voi niin tehdä. Nainen menetti erossa lukuisan määrän sukulaisiaan, ystäviään ja tuttaviaan, jotka eivät halunneet enää olla naisen kanssa tekemisissä. Hänen hyvä ystävänsä oli alkanut käyttää hänestä julkisesti nimeä huoraäiti ja entinen mies sukulaisineen säestivät yleisön joukossa. Lähdettyään toisen miehen matkaan, nainen oli yhtäkkiä menettänyt kyvyn myös äitiyteen. Hän joutui kuulemaan monelta suunnalta, että ei ole enää turvallinen vanhempi lapsilleen, koska oli valmis toisen miehen vuoksi jättämään perheensä. Arvostelijoiden silmissä nainen ei jättänyt vain miestänsä, vaan koko perheensä.

”Sinä olet perheenrikkoja, pettäjä, huoraäiti ja et ansaitse edes lastasi.”

Kerran pettäjä, aina pettäjä. Arvostelijat pyörivät ympärillä kuin verenhimoinen hyeenalauma. Ja ne arvostelijat tulivat hyvin läheltä. Syyllinen oli saatava esille keinolla millä hyvänsä, langettaa tuomio, mieluiten kivittää hengiltä, sillä perheenrikkojalla ei ole oikeutta onneen, vaan on kuljettava syyllisen leima otsassa läpi elämän. Et ole pilannut vain entisen puolisosi elämää, vaan olet rikkonut myös lapsilta ehjän kodin.

Sanotaan, että lapset menevät eroissa rikki. Lapsien takia pitäisi kestää vähän huonommassakin parisuhteessa. Lapset eivät mene erossa rikki, ellei heitä riko. Parhaimmillaan he saavat elämäänsä kahden hyvän ja rakastavan parisuhteen mallin, asuessaan kahdessa eri perheessä. Huonoimmillaan heitä käytetään koston välineenä ja pelinappulana riidan keskellä, jossa lapset laitetaan valitsemaan puolensa. Kuten eräs 18-vuotias rajussa huoltajuuskiistassa ollut erolapsi totesi Ylen MOT-ohjelmassa, että vihdoin hänen muutettuaan omillensa, hänen ei tarvitse enää valita puoltansa, vaan hän voi lopullisesti unohtaa molemmat häntä sanoillaan manipuloineet vanhempansa.

Nainen kertoo viestissään, että on löytänyt parisuhteen, jossa saa arvostusta, kosketusta ja rakkautta. Hän kirjoittaa, että huolimatta kaikesta siitä syyllistämisestä, haukkumisesta ja läheisten menettämisistä, hän ei ole koskaan katunut valintaansa. Hän kertoo löytäneensä rakkauden, jonka syliin haluaa jäädä. Hän on päättänyt olla kokematta häpeää ja syyllisyyttä tekonsa johdosta ja aikoo elää elämäänsä välittämättä heistä, jotka pilkkakirveitä hänen päällensä on vuosien aikana heitellyt.

Hän on mielestään edelleen aivan yhtä hyvä äitinä kuin ennen eroansa, vaikka huoraäiti kommentit ovatkin koskettaneet häntä syvältä. Koska ei hän ole koskaan perhettään jättänyt, vaan puolisonsa. Lapsien lisäksi hän kokee saaneensa elämäänsä ihmisen, jota syvästi rakastaa. Hänellä on pysynyt ympärillään se läheisten joukko, joka on koko ajan ollut hänen tukenaan ja puolellaan. Osa läheisistä sai mennä, koska rakkaus ei ollutkaan pyyteetöntä ja sillä oli ehtonsa.

Minäkin haluan olla naisen puolella. Haluan aina olla ihmisen puolella, joka hyväksyy virheen itsessään. Keskuudessamme on aivan liikaa moraalisesti ylivertaisia ihmisjumalia, jotka kulkevat kultainen sädekehä päänsä ympärillä, jossain siellä kaiken yläpuolella ja kokevat oikeudekseen ladella solvaavia sanoja toisten ihmisten kuultavaksi. Siinä on vain sellainen perustavanlaatuinen virhe, että se pilkkakirves, joka on kohdistettu kaikkiin muihin paitsi itseensä, on kohdistettu väärään suuntaan. Ja mitä ylempänä toista ihmistä kuvittelee olevansa, sitä vähemmän sitä toista ihmistä edes siinä ylemmyydentunnossaan näkee, sillä moraalisesti ylivertainen ihminen on sokea jopa itselle.

Kirjoitin sähköpostin lähettäneelle naiselle viestin, että sulkisi korvat vihalta. Hän ei ole perheenrikkoja, eikä huoraäiti. Hän on ihminen, nainen, äiti.

Me voimme jatkaa elämäämme niiden ihmisten ympäröimänä, joilla ei ole tarve sanoilla satuttaa. Ihmisten, jotka ovat kykeneväisiä näkemään ihmisen tekojen ja valintojen takaa ihmisen. Niiden ihmisten, jotka toisen ihmisen heikkouden edessä eivät tartu ensimmäisenä heitettävään kiveen, vaan toisen ihmisen käteen. Heitä varten minä täällä olen, tarjoamassa omaa kättäni ja tarttumassa tarjottuun käteen ja kulkemassa kohti rakkautta. Toisinaan matka tuntuu kuin vetäisi pulkkaa lumettomalla maalla, mutta toisella hetkellä tuntuu kuin olisi maailman sylissä, joka veisi tuulen mukana kohti kauneutta.

Yksi asia on varma. Kenenkään ei tarvitse kuunnella huoraäiti nimityksiä, sillä kukaan ei sellainen ole. Me olemme ihmisiä ja jokaisen ihmisen sisällä asuu inhimillisyys. Inhimillisen ihmisen ei koskaan tarvitse osoittaa syyttävällä sormella muita ihmisiä, koska hän tietää, että jokainen meistä on syytön ja syyllinen.

Jokainen meistä on vain ihminen.

1 kommentti

  1. Aivan kauheaa, miten ihmiset voivat olla noin julmia. Rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa. Pitäisikö jäädä, vaikka rakastaa toista. Sitäkö tämä exä ja suku olisi halunnut. Elämä ei aina mene niin kuin suunnitellaan. Rakkaus ei ole pettämistä, se on tila, joka ei kysy saako tulla ja oletko vapaa. Vetää niin surulliseksi tuon naisen kärsimys. Mutta onneksi on rakkaus ❤️.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *