Kuvitellaan tilanne, jossa sinä olet ollut suhteessa ihmiseen, jolla on paha alkoholiongelma. Olet tarjonnut apua puolisollesi, jotta hän pääsisi ongelmasta eroon. Hän ei ota tarjottua apua vastaan. Jatkaa juomistaan. Sinä jatkat parisuhteessa.
Sinusta tulee mahdollistaja.
Puolisosi oppii tietämään, että vaikka hän jatkaisi ryyppäämistään, niin sinä et lähde. Kaikki jatkuu samanlaisena.
Kuvitellaan tilanne, jossa elät parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei osallistu millään tavalla yhteiseen arkeenne. Sinä teet kaiken, paino sanalla kaiken. Sinä esität toiveen puolisollesi, että hän alkaisi osallistumaan enemmän yhteisiin asioihin. Sinä esität toiveen, että voisitte mennä yhdessä puhumaan ongelmistanne pariterapiaan. Puolisosi ei kuuntele sinua, eikä suostu lähtemään terapiaan sinun kanssasi. Hän jatkaa tekemättä yhtään mitään ja sinä jatkat suhteessa.
Sinusta tulee mahdollistaja.
Puolisosi oppii tietämään, että vaikka hän jatkaisi laiskuuttaan tai asennevammaansa, niin sinä et lähde. Kaikki jatkuu samanlaisena.
Kaksi erittäin yleistä esimerkkiä mahdollistamisesta. Kymmeniä viestejä, joissa minulle kirjoitetaan, että vuosikymmenten ajan olen siivonnut puolisoni sotkemista. Vienyt jopa hänen olohuoneen pöydälle jättämänsä astiat ja roskat koneeseen ja roskakoriin.
Tässä kohtaa pysähdys.
Vienyt jopa hänen olohuoneen pöydälle jättämänsä astiat ja roskat roskakoriin. Ilta illan jälkeen, vuosi vuoden jälkeen. Miksi puolisosi muuttaisi omaa käyttäytymistään, koska et sinäkään sinä muuta. Lopulta sinä joka ikinen kerta viet puolisosi astiat ja roskat pois. Puolisosi tietää sen. Sinä mahdollistat hänen käytöksensä sillä, että aseta puolisollesi rajoja. Ihan ensiksi sinun pitää kysyä itseltäsi kysymys, että miksi sinä et aseta puolisollesi rajoja? Miksi annan kerta toisensa jälkeen hänen kävellä ylitsesi? Miksi?
Niin miksi?
Samalla, kun sinä kiikutat puolisosi jätteitä roskiin, sinä selität sen itsellesi ja bloggarin sivuston kommenttiketjuun, että siinä ne sitten lojuisivat koko loppu vuoden. Lojuisivatko? Oletko kokeillut? Kuinka pitkään olet antanut astioiden ja roskien olla pöydällä? Mitä tapahtuisi, jos et koskisikaan niihin? Hukkuisitteko te muutaman kuukauden päästä paskaan?
Tämä on vaikea aihe, sillä ei saa syyllistää. Tuntuu pahalta kuulla totuus. Tuntuu pahalta kuulla, että itse on tilanteesta vastuussa ja sitä ei voi siirtää kelvottoman puolison päälle, jota rumilla nimityksillä kutsuu sosiaalisen median alustoilla.
Niin, missä se sinun vastuu on? Siinä, että ei ole asettanut itselle, puolisolle ja parisuhteelle rajoja. Niin siinä sitten käy. Huomaa tekevänsä kaiken, mutta sen sijaan, että lähtee rohkeasti hakemaan muutosta, niin tekee vielä seuraavankin vuosikymmenen kaiken. Haukkuu puolisoaan, katkeroituu ja muuttuu räjähdysherkäksi ihmispommiksi.
Jokaiseen valintaan sisältyy vastuu valinnasta. Valinta on jäädä ja tyytyä kohtaloonsa. Sitten on valinnut jäädä ja tyytyä kohtaloonsa. Helppoa ei lähteminen ole, ei todellakaan ole. Helpompaa on jäädä ja katkeroitua. Sitten on valinnut jäämisen ja katkeroitumisen.
Peili.
Peili.
Peili.
Jokaisessa valinnassa on mukana sinä. Valinta on sinun ja sinun pitää itse kantaa valintasi seuraus. Sitä kutsutaan vastuuksi valinnastaan. Sinun valinnastasi. Pahimmissa tilanteissa on apua saatavilla. Pitää olla valmis ottamaan apu vastaan, jotta pääsee irti. Ei ole helppoa sekään, mutta sitten pitää ymmärtää valintansa seuraus. Kenen valinnan seuraus?
Sinun.
Sinun.
Sinun.
Syyllistetäänkö tässä uhria? Ei syyllistetä. Tässä yritetään sanoa, että mitä tarkoittaa termi mahdollistaminen. Tässä yritetään sanoa, että vastuu on myös itsellä. Sillä tarkoitan sitä, että ennen kuin solvaa julkisella alustallaan aviopuolisoaan kevottomaksi paskakasaksi, joka ei ole kahteen vuosikymmeneen tehnyt yhtään mitään voi aivan saman lauseen, hieman eri merkityksessä sanoa peilikuvalleen. Et ole sinäkään tehnyt juuri mitään asioiden muuttumiseksi ja todella usein muuttuminen tarkoittaa tilanteesta irtaantumista eli eroa. Mitä eroon tulee, niin se ei ole enää häpeän asia.
Lähes aivan jokaisessa tilanteessa ja asiassa on aina kaksi puolta. Tässä tapauksessa kelvottoman puolison toinen puoli saattaa olla esimerkiksi rohkeuden puute lähteä ja siitä ei voi puolisoaan syyttää, vaikka kaikesta muusta voisikin.
Kannattaa edes hetki miettiä näitä sanoja ennen kuin hyökkää sanantuojan kimppuun.
Minulla on onneksi osallistuva puoliso. Mutta tuo roskien jättäminen pöydille lojumaan oli todella rasittavaa, vaikka en itsekään ole mikään siisteysintoilija. Muutaman kerran kun sanoin asiasta, eikä muutosta tapahtunut, niin rupesin siirtämään herran jättämät roskat hänen tietokoneen näppäimistön tai tyynyn päälle. Jopas alkoi roskat löytämään tiensä roskakoriin 😆 ja yhteisymmärrys löytyi asiaan.
Esimerkki A: sairas koira oksensi lattialle viikonloppuna, kun en ollut kotona. Tulin takaisin sunnuntaina ja mies tokaisi, että ”koira laattasi nurkkaan”. Siellä se oli odottamassa, kiva pikku ”ylläri” paperin alla. Ei kuulemma pystynyt siivoamaan pois, koska tulee itselle huono olo. Minähän toki naisena olen täysin immuuni ällötykselle.
Esimerkki B: miehen vaatteille kaatui jotain kemikaalia autonropaushommissa. Hän ei laittanut remppavaatteita koneeseen vaan muiden pyykkien sekaan. Sen jälkeen olikin kiva pestä pyykkiä, kun kaikki likavaatteet olivat siinä mönjässä. Minulta meni hermot ja tivasin vastausta moiseen idiotismiin. Selitys – pyykinpesussa on liikaa ”sääntöjä” nykyään. Olen sanonut noin satamiljoona kertaa, että senkun vaan peset omat pyykkisi niin minä pesen omani.
Esimerkki C: miehen bestis oli täällä ryyppäämässä. Hän oksensi ja ulosti ainoan vessan kännissä aivan järkyttävään kuntoon. Vähän siivoili jälkiään, kun nostin asiasta metelin. Sanoin miehelleni, että siivoa sinä, kun kerran kaverisi sotki. Ei kuulemma pysty, kun tulee paha olo. Arvaahan sen kuka jäljet siivosi.
Kerro minulle Sami hyvä, että kuinka kauan näissä tilanteissa pitäisi oikein odottaa etten ole mahdollistaja?
En ole Sami, mutta mitä sinä saat tuossa suhteessa? Oletko pelkkä piika vai meneekö hommat muuten tasan? Onko sinulla hyvä olla miehesi kanssa? Jos ei, kannattaa ehkä miettiä kannattaako jatkaa.
Mä en myöskään ole Sami, mutta en oikein tajua mitä tarkoitat odottelulla. Jos olet jo huomannut että homma ei toimi ja jäät parisuhteeseen siivoamaan miehesi ja tämän kavereidenkin sotkuja ja eritteitä niin silloin olet juuri se mahdollistaja.
Ei se mahdollistajan rooli sillä poistu että odottelet puoli vuotta siirtyykö ne lautaset olkkarin pöydältä tiskikoneeseen vai ei. Mun käsittääkseni tuossa odottelussa oli vain ideana antaa sille puolisolle mahdollisuus herätä hoitamaan omat sotkunsa sen sijaan että automaattisesti siivoaa ne hänen perässään. Herättää puoliso huomaamaan että toinen ei kulje perässä siivoamassa. Mutta jos odottamisesta huolimatta mitään ei tapahdu niin yhtälailla se parisuhteeseen jäävä on mahdollistaja siivotessaan toisen sotkut odottelun perään kuin se joka siivoaa ne heti.
T: entinen mahdollistaja