Kun vauvan syntymästä oli kulunut kuukausi, tuli pääsiäinen ja koin viimeinkin toipuneeni raskaasta synnytyksestä, halusin kutsua anopin pääsiäisbrunssille kanssamme.
Ravintolassa päätin tilata lasillisen kuohuvaa juhlistamaan, olin niin iloinen. Tarjoilija toi lasillisen pöytään, mutta anopilla olikin jäätävä kommentti valmiina: tuonko meinasit juoda kun sinulla on tämä vauva tässä hoidettavana. Siihen lässähti tunnelma, lasi jäi juomatta.
Kun teimme lähtöä täytyi vaippa vaihtaa. Veimme vauvamme vessaan. Vaippaa vaihdettaessa pieni päättikin protestoida äänekkäästi, lopetti kylläkin kun saimme homman tehtyä ja takaisin syliin. Oven takana naureskeli anoppi: hän tässä mietti että pitääkö hänen tulla näyttämään kuinka vaippa vaihdetaan, kun emme tunnu osaavan.
Siihen lässähti juhlatunnelma, siinä tajusin millaisesta henkilöstä on kyse ja ymmärsin että on parempi pitää etäisyyttä. Ei meistä läheisiä tule, en jaksa keneenkään määräilyä ja komentelua. Pysyttelen taka-alalla ja annan mieheni hoitaa suhteen äitiinsä. Onneksi minun ei edes odoteta tulevan mukaan jokaiselle kyläreissulle.”
Itse erehdyin kuopuksen ristiäisiltana ottamaan puoli lasia kuohuvaa ja kilistää muiden kanssa ihanalle päivälle lasten mentyä nukkumaan. Välittömästi tuli anopilta paheksuntaa ja palautetta, edesvastuutonta äitiyttä sellainen toiminta. Hetki tämän jälkeen kuulin myös puhuvan miehelle, että onneks olen ilmeisesti sentään raskausaikana tajunnut olla juomatta kun on terveet lapset kuitenkin syntyneet. Huono miniä olen muutenkin kun en yhteyttäkään häneen pidä ja nyt vielä kaiken päälle juoppo. Eipä tehnyt mieli sitä puolikastakaan lasia sitten ottaa.