”Tässä miehen (ero)tarina. Tämä on toki vain toinen puoli totuudesta ja yritän anonyymittää vähän, jotta exääni ei tunnisteta koska kunnioitan häntä ihmisenä ja hän on lasteni äiti.

Tapasimme 2007 ja menimme naimisiin 2009 koska ulkomaille muutto vaati sitä – järjestetty avioliitto. Olimme onnellisia ja tuli lapsia. Vaimoni halusi niitä ja kun itse en tiennyt mitä haluan, ajattelin, että voin lähteä mukaan kun hän niin kovin haluaa. Vaimoni on voimakastahtoinen…and then some. Olimme lähinnä onnellisia 2007 – 2016. Vaimo määräsi kaappien paikkoja. Hänen kanssa neuvottelu oli yleensä turhaa ja kun hän suuntasi lapsi-elämästä enemmän uraan, sairastuin nopeasti. En saanut nukuttua, hikosin kaikkialta, sydän hakkasi, koko ajan pissahätä, koko ajan jano. Olin ihmisen haamu ja hakeuduin terapiaan.

Eka kerralla terapeutti sanoi: ”Sinulla on vakava ahdistus, tässä on lääkkeet”. Lääkkeet olivat pelastus siihen hetkeen. Sain nukuttua ja homma lähti keriytymään vaikka siis kävin kaikkinensa nelisen vuotta kyseisellä terapeutilla ja yhteys on yhä. Vaimoni halusi terapeutille mukaan jotta sen ”saisi oikeille raiteilleen”. Kertoo jotain voimasuhteista avioliitossani. Hän onneksi kävi vain kerran ja jatkoin itseni löytämistä, vahvistumista. Se oli pakko koska 3 kuukauden terapiassa käymisen jälkeen vaimoni sanoi: ”hoida itsesi kuntoon, mun täytyy keskittyä töihin”. Tajusin, että olen lopulta yksin tässä elämässä.

Hoidin itseäni kohti terveyttä ja jopa joksikin aikaa löysimme seksuaalisen kiihkon jota ei ollut edes suhteen alkuaikoina. Ajattelin, että tämä voi lopulta päätyä eroon mutta niin tai näin niin joka tapauksessa mun on alattava taas seisoa omilla jaloillani. Ja aloin: lääkkeet olivat jääneet jo puolen vuoden tearpiassa käynnin jälkeen ja 2019 lopulta hain yksin avioeroa. Pakkasin rinkan, halasimme ja lähdin tyhjän päälle. Kyllä, jätin lapsetkin koska vaimoni on ihan hyvä äiti ja hänen kanssa ei voi neuvotella mistään joten jotta selviäisin, minun oli jätettävä kaikki. Muuten olisin edelleen hänen apupoikansa. Jätin kaikki tavarat ja auton hänelle, kävellen pääsee.

Olin heti helpottunut ja tuo olo on aina vain vahvistunut. Yhteys lapsiin ei katkennut vaan nyt saan olla toinen aikuinen, en enää apupoika. Myös välini Exään pysyivät lähinnä hyvinä. Meillä on joskus kummallisia riitoja netitse jotka eivät koskaan ratkea tai ratkaise mitään mutta loppuvat. Muutoin olemme hyvissä väleissä, joulut ja jotain lomiakin kaikki yhdessä. Lapset voittavat. Omalla tavallaan rakastan häntä yhä, hän ei ole paha ihminen vaan koen niin, että tilanne oli vain niin paineinen että lopulta se meni aika pahaksi. Päädyin esimerkiksi viiltelemään itseäni akuutissa riidan aiheuttamassa ahdistuksessa ja oli vähän fyysisiäkin yhteenottoja joita en halua avata, kunnioituksesta exääni. En todellakaan mene enää koskaan naimisiin.

Eron tullessa kummallakaan ei ollut muita, näin uskon ja tämä on ehkä auttanut meitä pitämään toimivat välit jossa lapset ovat voittajia. Eron jälkeen otin tietoisen ”naisloman”, halusin seisoa täysin omilla jaloillani ensin ja niin tein. Pikkuhiljaa aloin avautumaan naisille ja nyt olen ääri-onnellisesti polyamorisessa suhteessa jonka toivon jatkuvan kauan mutta joka on joka tapauksessa ääri-onnellinen nyt joka ikinen päivä. Toki on muitakin rakkaita suhteita, polyamoriassa se on täysin ok ja tuntuu vain vahvistavan primäärisuhdettamme. Suhde on mulle enemmän polyamorinen, kumppanilleni enemmän avoin suhde mutta tämä on meille täydellinen juuri nyt ja juuri näin: molemmat saavat olla ihan mitä he haluavat ja yhdessä olemme timanttia. Emme suunnittele yhdessä asumista mutta suunnittelemme varovaista elämiemme lähentämistä. Tähän asti olemme keskittyneet erityisesti seksuaalisuuteen ja upeaan kemiaamme. Alkuihastumisesta täysillä nauttimiseen.

Kun näemme, emme yleensä puhu mitään alussa ja aika usein vaatteet jäävät jo eteiseen. Olimme kylläkin ex-tempore matkalla paratiisiin, pienelle köyhälle saarelle toiselle puolelle maailmaa mutta sielläkin lähinnä vain harrastimme seksiä: vuoteissa, suihkussa, parvekkeella, rannalla, lentokoneessa. Kerran poliisi heitti meidät pois rannalta, säädyttömyyden takia. (Nauruhymiö eli tekisin kaiken uudestaan).

En tiedä, mihin elämäni johtaa mutta en pelkää. Elämäni ja varsinkin eron jälkeinen aika on ollut sellainen, että aivan sama mitä tulee tai ei tule. Olen elänyt, olen rakastanut, minua on rakastettu. Ja lapsilla on kaikki hyvin, näen heitä 3-4 kertaa viikossa ja olen onnellinen joka kerta kun saan nähdä. Usein nään samalla exäänikin ja/tai hänen uutta ihanaa kumppaniaan. Eroaminen kannattaa jos ei aina, niin usein. Ja vaihtamalla paranee, eksällänikin, toivottavasti pidemmäksikin aikaa. Ja toivon, että pysymme exäni kanssa hyvissä väleissä jatkossakin, se olisi lapsillekin suuri voitto.”

1 kommentti

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *