En halua kuulostaa nillittäjältä, enkä katkeroituneelta uhrilta. Silti tiedän, että kertoessani tämän tarinani, kuulostan siltä. En myöskään halua tarinallani yleistää ongelmaa koskemaan jokaista ryhmän jäsentä, sillä ajattelen, että minulla on käynyt vain huono tuuri.

Olen käynyt treffeillä viimeisten vuosien aikana kymmeniä kertoja. Olen keski-ikää lähestyvä mies, joka on eronnut noin viisi vuotta sitten. En käy baareissa, joten olen etsinyt itselleni seuraa treffipalveluista. Ongelma ei ole siinä, että en saisi treffiseuraa, koska olen huomannut, että treffiseuran saamiseen on yksi kriteeri ja se on ulkonäkö. Se minulla riittäisi parisuhteeseen asti, mutta muu ei sitten tunnu riittävänkään.

Minulle itselle ei merkitse ihmisen ammatti tai sosiaalinen luokka mitään. Minulle ei myöskään merkitse se, että onko ihminen korkeakoulutettu vai ei ole. Toki rakastan pitkiä keskusteluita ja minua kiehtoo ihmisen älykkyys ja varsinkin sosiaalinen älykkyys, joten turhaudun sellaisen ihmisen seurassa, joka ei ole keskusteluun kykenevä.

Kuten sanoin, olen ulkoisesti ihan hyvännäköinen mies. En omaa urheilullista kroppaa eikä lihaspatteristo ole kuvakelvollinen, mutta olen suhteellisen sopusuhtainen. Vain yhdessä tapauksessa treffit ovat jääneet kropasta kiinni ja se minulle sanottiin rehellisesti ääneen. Hän kysyi treffeillä ollessaan, että olenko lihaksikas. Vastasin rehellisesti, että en tämän lihaksikkaampi ja toisia treffejä ei tullut.

Ongelmana tuntuu olevan se, että statukseni ei tunnu riittävän. Kuulun ammattikorkeakoulututkinnosta huolimatta alempaan keskiluokkaan ja tulotasoni on sellainen, että sillä ei lähdetä nokittelemaan rikkaampien kanssa. Pidin urbaanina legendana sitä, että treffeillä kysyttäisiin toisen kuukausiansioita, kunnes minulta kysyttiin sitä ei vain yhden kerran, vaan toisenkin. Olin täydellisen hämilläni. En olisi sitä koskaan odottanut.

Kaksien treffien aikana olin hetkellisesti työttömänä, koska alani on hyvin suhdanneherkkä. Enkä minä halunnut sitä lähteä valehtelemaan, kun minulta ammattiani ja työpaikkaa kysyttiin. Tämä tieto oli molemmilla kerroilla välitön tunnelman latistaja.

Toisinaan minusta on tuntunut treffeillä kuin olisin työhaastattelussa, jossa haettaisiin rakastajan paikkaa. En minä tiedä, että harrastetaanko treffimaailmassa päällekkäistä treffailua, että käydään esimerkiksi saman viikon aikana usean ihmisen kanssa treffeillä ja voittajalle ilmoitetaan sitten loppuviikosta, että onko saanut paikan itselleen. Minulle ei olla vielä soitettu. CV:tä ei ole vielä kysytty, mutta en enää hämmentyisi, jos sekin olisi vuorossa.

Olen päätynyt lopputulemaan, että statukseni ei vain riitä löytämään itselleni kumppania. Olen pohtinut, että johtuuko se tuosta alustasta, että seuranhakusovellukset ovat luonteeltaan kuin ihmiskuvastoja, joista haetaan se täydellisin, jota ei kuitenkaan koskaan löydetä, koska mitä jos valitseekin itselle jonkun ja pian vastaan tulee joku vieläkin täydellisempi.

No, se ei ole minun maailmani ja tulin lopettaneeksi puolison hakemisen niiden kautta. Sitten kun yhteiskunta taas aukeaa, niin jalkaudun ihmisten ilmoille. Ehkä oikeassa elämässä tilanne ei ole niin kieroutunut ja kahden ihmisen välinen aito kohtaaminen voittaakin vajaaksi jäävän kuukausiansion. Niin minä romantikkona ainakin toivon.”

13 kommentti

  1. Samaistun kirjoittajaan. Olen tosin ollut sinkkumarkkinoilla vähemmän aikaa mutta siihenkin mahtuu muutamat kahvilatfeffit. On jäänyt olo, että haetaan mahdottomia, haavekuvia täydellisestä kumppanista mutta jos sattuukin olemaan väärällä tavalla tukka tai sanot jotain väärin, se oli siinä.

    Olen minäkin keski-ikää lähestyvä, ihan ihmisen näköinen, kauniskin. Tavallinen nainen, jolla on ihan tavalliset toiveet. Löytää rinnalle mies, joka keskustelee, herättää aamukahvin tuoksuun ja puristaa välillä pepusta. Treffipalstoilla mennään ulkonäkö edellä ja siitä syystä olen saanut paljon viestejä. Sanotaan kuitenkin naisten puolustukseksi, että 90 % viesteistä sisältää kaksi sanaa tai ehkä kokoaisen lauseen, jos oikein on innostuttu. Se on auttamattomasti delete.

    Haluaisin tavata kasvotusten, puhua ja kuulostella. Merkitystä ei ole siinä, mitä työkseen tekee. Kunhan jotain tekee tai sitten opiskelee. Tärkeintä on se, synkkaako. Että tuntuuko missään vai ei. Halu toiseen tapaamiseen tulee kyllä heti jos on tullakseen.

    Odotellaan, että yhteiskunta aukeaa ja pääsee oikeasti tapaamaan ihmisiä muuallekin kuin verkkoon. Kohtalokasta kohtaamista tässä toivotaan, ei haastattelua kelvollisuudesta kumppanuuteen.

    1. Nykyajan työelämä on todella epävarmaa. Siinä mielessä vaatimuksesi, että töitä tai opiskeluja pitää olla, kuulostaa jopa kohtuuttomalta. Kommentoimasti tekstin kirjoittaja kertoo olleensa työttömänä. Hän ei siis kelpaisi sinulle? Hetkellinen työttömyys on hyvin yleistä nykyään. Pidempiaikainenkin valitettavasti. Ihminen voi myös olla työkyvytön joko hetkellisesti tai pysyvästi.
      Itse en ymmärrä noin tiukkoja vaatimuksia.

  2. Höh 🙄 kuulostaapa ikävältä, jotenkin aattelisin itteni hyvin samanmoiseksi kuin sinäkin. Eikä tulis ikinä mieleenkään kysyä paljonko tienaa. Toivottavasti joskus jostain löydät jonkun joka arvostaa sinua juuri sellaisena kuin olet.

  3. Päädyin sinkuksi 10 vuotta sitten. Muutaman viimeisen vuoden aikana kokeilin muutamaa eri treffipalvelua. Pelkällä kasvokuvalla huomion herättämistä en edes harkinnut. Sillä, kuinka ihminen kirjoittaa omista mielenkiinnon alueistaan, harrastuksistaan, perheestään, arvoistaan, on minulle suuri merkitys.

    Treffeillä kiinnitin huomiota kuinka minua kohdellaan, onko treffikaveri oikeasti kiinnostunut minusta vai onko tähtäimessä vain pikaisesti seksiä. Itselleni kynnyskysymys oli runsas alkoholin käyttö, jota perhetaustani vuoksi en kestä. Vaikka olin tuonut tämän hyvissä ajoin esiin, ei sillä ollut ollut joillekin merkitystä. Lopulta menin maksulliseen treffipalveluun, jossa muutamien treffien jälkeen tapasin nykyisen puolisoni.

    Kannustan vain jatkamaan, todennäköisyys oman ihmisen tapaamiseen kasvaa koko ajan. Jos olet kirjoittajatyyppiä, kannattaa tuoda omia toiveitaan ja asioitaan rehellisesti esiin. Jos tilapäinen työttömyys on jollekin kynnyskysymys, on turhaa tuhlata molempien aikaa tapaamiseen.

    Hyvää jatkoa ja ole sinnikäs!

  4. Tähän ei voi muuta sanoa, kun että kauheaa 😓. Olet oikeassa, tuolla oikeassa maailmassa treffi palstojen ulkopuolella odottaa se sinulle oikea ihminen, hän on todennäköisesti törmännyt samaan, kun sinä ja ei ole kaupan treffipalstoilla.
    Toivon todella, että löydät jonkun . Tsemppiä , hän voi kävellä vastaan etsimättäkin, silloin kun sitä vähiten odottaa. Niin se minullekin kävi.

  5. Hei!
    Huomaan, että olet törmännyt samaan ongelmaan ja samantyyppisiin ihmisiin kuin minäkin. En usko, että koulutuksessasi tai ansiotulossasi on syy epäonnistumiseen deittipalstoilla. Näillä palstoilla pyörii vaan niin hurjan pinnallisia ihmisiä, ihmisiä, jotka etsivät niin monin verroin itseään parempia ja statuksekkaampia ihmisiä. Ihmisiä, jotka etsivät jotakin pilvilinnaa, ihmistä jota ei ole oikeasti olemassa. Ja on unohdettu katsoa peiliin, tavallisia ollaan me kaikki.

    Minä olen FM, omillani toimeen tuleva, kivannäköinen, vaikkakin pyöreähkö. Fiksu, empaattinen ja lämmin ihminen. Ajattelin eroni jälkeen vuosia sitten, et olis helppo löytää vierelle mukava mies. Kävin yli 80:lla treffeillä vuosien saatossa ja kirjoitellutkin ainakin yhtä monen kanssa. Ja osasin onneksi lopettaa niin kuin sinäkin. Jos ei löydy kumppania arjesta, niin sitten ei, deittipalstojen valikointitouhuun en enää palaa.

  6. Onhan se hieman totta, että nykyään nuo deittipalstat on hieman sellaisia ”lihatiskejä”, joissa pärjää vain tietyillä avuilla. Itse en ole mikään miss universum, mutta pidän itseäni ihan kauniina kolmevitosena kahden lapsen äitinä. Miehille tuntuu merkitsevän ulkonäkö paljon enemmän kuin aivot ja seksuaaliset mieltymykset enemmän kuin harrastukset. Koulutusta tärkeämpää minulle on taito keskustella kaikesta, mutta olen myös huomannut, että tämä taito tuntuu löytyvän vasta vähän korkeammin koulutettujen joukosta. En ole heittänyt kirvestä vielä kaivoon, mutta en enää odota hengitystä pidätellen sitä romanttista rakkautta, jonka toivoisin löytäväni. Olen tässä elämässä jäänyt kakkoseksi (tai jopa listan häntäpäähän) niin lapsilleni, mökin rakennukselle, työlle ja vaikka mille muulle. Ei ole väärin haluta olla joskus se numero 1.

  7. Vaikka naiset ei myönnä niin kyllä ne etsii sitä prinssiä joka on komea pitkä lihaksikas ja varakas. Kaikkein tavallisimmatkin naiset etsii sitä komeinta miestä. Sen huomaa kun naisille kirjoittelee asiaalisesti niin eivät ne edes vastaa mitään vaikka kriteerit ei ole kummoiset vaan tavis miehelle sopivat on niin eivät ne halua tutustua.

  8. Ehkä alusta ei ole oikea. Ihmisten live kohtaamisen alusta on kortilla. Maailma on muuttunut pinnalliseksi, siksikin saimme koronan. Että arvomme asettuisivat itsellemme ja toisillemme kohtuullisiksi. Mitä tarvitset hyvään elämään, et varmasti näitä pinnallisia haastatteluja. Hyväksyä ja tulla hyväksytyksi on pienestä kiinni. Etsimällä et ehkä löydä, yllätyksenä ehkä. Ihminen on suurempi tekemisiään tai talouttaan. Ellei joku katso sinuun, et ole mitään menettänyt.

  9. Itsekin huomannut tismalleen saman pinnallisuuden noissa deittisovelluksissa. Ei sillä etteikö niitä yhteydenottoja tulisi, mutta ”aina” niissä haetaan joko seksiseuraa tai jotain esittelykelpoista mallinukkea, edustusrouvaa tmv. Tai sitten sitä elättäjää. Noh, minusta ei ole noista mihinkään ja vuoden jälkeen sain tarpeekseni. Nykyään olen vain muutamassa fb:n sinkkuryhmässä ja niissäkin vain mukavin keskustelujen vuoksi. Ehkä joskus vielä törmään kirjoittajan kaltaiseen mieheen, jolle merkitsee enemmän ihminen itse kuin mitkään statukset ja muut pinnallisuudet. Se yhteinen arvomaailma ja keskinäinen kommunikointi on ainakin itselleni kaiken perusta.

    Sen verran täytyy vielä lisätä, että kaveripiiristäni paljastui nainen, joka etsi itselleen rikasta miestä ja elättäjää. Oli kuulemma oikeutettu siihen, koska oli ollut hetkellisesti taloudellisesti normaalia tiukemmalla. (Silti oli varaa ajella 250 km päähän Stockan hulluille päiville…) Käytiin aika tiukka keskustelu aiheesta, mutta tuskin se hänen päätänsä mihinkään käänsi.

  10. Hirmu usein miehetkin näyttävät etsivän ns high maintenance – daameja jotka käyttävät merkittävässä määrin rahaa ulkonäköönsä. Tavallisen näköiset kotihiirulaiset ei pahemmin päätä käännä. Itse olen luopunut nettideittailuista kokonaan sillä yhteydenotot koskevat vain yhden yön juttuja. Itse taas etsin uskollista perinteistä parisuhdetta johon olen mitä ilmeisimmin liian vaatimattoman näköinen

    1. En ole koskaan nettideittaillut. En usko, että kovin moni löytää sieltä mitään vakavaa. Jos löytäisi, niin miksi siellä on sitten niin paljon väkeä koko ajan hakemassa.
      Kuten kirjoittaja sanoo, kannattaa jalkautua oikeaan elämään tapaamaan ihmisiä. Aidoissa kohtaamisissa, kun ei ole ensimmäisenä mitään vaatimuksia, vaan aletaan vaan juttelemaan. Itse uskon näihin ja kaikki miehet on näin löytyneet. Tsemppiä ❤️

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *