Eilisen tekstini ”mitä sinä oikein pelkäät” poiki muutaman lukijan lähettämän viestin. Yhdessä niistä nainen kertoo elävänsä kuolleessa suhteessa, jossa seksiä on ollut viimeksi seitsemän vuotta sitten. Hän kirjoittaa pelkäävänsä miestänsä, että miten hän reagoisi eroon. Siksi nainen on jäänyt.

Toisessa viestissä eräs mies kertoo omasta ratkaisustaan lähteä. Tässä hänen viestinsä meille kaikille:

”Kommentoin uutta ”Mitä sinä lopulta oikein pelkäät?” -tekstiäsi. Helvetin hieno kirjoitus, toivottavasti avaa edes jonkun arpojan silmät.

”Ihan oikeasti mieti, mitä sinä pelkäät ja annatko pelon olla elämäsi tiellä kunnes kuolema sinut kadottaa?
En varsinaisesti asiaa ajattele, mutta tämä on niin totta. Voin suoraan sanoa, että olen nyt viimeisen vuoden ollut sellaisessa suhteessa, että jos kuolema korjaa, ei ainakaan jää parisuhdeasiat kaduttamaan. Ok, olisin voinut erota aiemmin, mutta toisaalta ajattelen että minun piti kohdata nykyinen ihana kumppanini juuri nyt, tällä iällä ja näillä koetuilla kokemuksilla. Ero voi olla ihmiselle paras asia koskaan, iästä välittämättä.
Sain itseni takaisin ja löysin varsinaisesti kovinkaan paljon etsimättä sellaista rakkautta mitä en suoraan sanottuna voinut kuvitella olla olemassakaan. Me emme edes riitele, mikä on huvittavaa. Ihan kaikesta puhumme, asiat leikataan auki pohjia myöten, mitään ei ole mistä emme voi puhua tai haluaisimme toiselta salata (tämä ei tietenkään sisällä toisen yksityisyyttä, kännykät, ystäville [joissa myös exiä ja naisellani paljonkin miehiä] jaettavat asiat).
Suhteessa voi ja pitää olla helppoa sekä hyvä olla.”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *