Kaksi mieslukijan tekstiä siitä, kun nainen ei kosketa.
Tarina 1
”Olen mies ja aina ihmettelen sitä kun sanotaan ettei miehet puhu eikä pussaa. Itse olen onnistunut löytämään vain sellaisia naisia jotka eivät puhu eivätkä pussaa.
Kaipaisin vain hellyyttä, että pääsisin kainaloon ja että minua kuunneltaisiin. Kun vihdoin olen uskaltanut sanoa mitä tarvitsen ja haluan niin ei siitä välitetä! Mutta tässä vaan sinnittelen ja pidän kiinni siitä oljenkorresta kuin hukkuva, jotta minulla olisi edes joku joka melkein hyväksyy minut ja lähes tarjoaa sitä mitä tarvitsen.”
Tarina 2
"Olen suhteessamme se tarvitsevampi osapuoli. Vaimolleni tuntuu riittävän, että olemme niin sanottu perheyritys. Hän ei koskaan kaipaa yhteistä aikaa vain meille kahdelle. Hän ei koskaan kaipaa viereen istumaan. Hän ei koskaan kaipaa kosketuksia. Olen yrittänyt kysyä syytä, mutta joko hän torppaa keskustelun tai vastaa, että sellainen kuuluu nuoruuteen. Minä haluaisin, että se kuuluisi aikuisuuteenkin, mutta tässä suhteessa sitä en tule saamaan. Se että lähdenkö hakemaan sitä muualta vai vienkö eropaperit vetämään niin sitä en tiedä. Tällaiseen tilanteeseen en aio tyytyä."
Ei todellakaan tarvitse tyytyä!! Aidan toisella puolella ruoho voi todellakin olla vihreäpää. Mikään ei kuluta enempää, kun parisuhde, joissa tyydytään päivästä toiseen, vaikka ei saa suhteesta mitään. Yksin oleminen on parempi, kun roikkua huonossa suhteessa. Kokemusta on. Kyllä minä uskon vakaasti, että tuolla jossain on naisia, jotka etsivät samaa ❤️. Ei muuta, kun ylös, ulos ja elämään ❤️. Onnea matkaan ❤️