”On myös meitä herkkiä, tunteellisia ja rehellisiä miehiä, jotka eivät vaan syystä tai toisesta voi lähteä liitostaan pois. Oma liittoni vaimon ikeessä päättyi hänen kyllästymiseen. En ollut enää hyödyksi, uusi oli katsottuna, sain siis mennä. Hänen suunnitelmansa ei ihme kyllä toteutunut, miehellä riitti siis itsevarmuutta.
Itse hain läheisyyden ja kosketuksen liittoni loppuaikana ammattilaisilta. Ilman ystäviä olisin ollut täysin murrettu. Ilman kosketusta seksuaalinen minäni olisi tapettu mollaamiseen ja mitätöintiin. Toki jälkiviisaana voi sanoa, että ostin hyväksyntää, koska olen oikeasti mitätön, kaverit tuki, koska niin vaan kuuluu tehdä.
Syy miehen eroamattomuuteen voi olla pelko lasten, omaisuuden tai yhteisön hyväksynnän menettämisestä. Toki mies voi olla myös hedonistimulkku joka panee ympäriinsä vaikka kotona vaimo rakastaa ja koti on ehyt. Itse pelkäsin lasten menettämistä, eroilmoituksen myötä pelko osoittautui aiheettomaksi.
Minä ymmärrän tarinoissa molempia. Rakkaus on kiellettynäkin ihanaa. Myös ihminen jolta arjessaan kielletään kosketus ja arvostus on siihen oikeutettu. Se, että joku joka ei arvosta eikä siten rakastakaan, ei päästä puolisostaan irti, on väärin, ei se, että se toinen saa ihmisarvon liiton ulkopuolelta.
Lopuksi: oman liittoni päättymisen jälkeen olen kuullut niin karseista ”onnellisista” liitoista, että oma kokemus on lastenleikkiä. Asioita ja kokemuksia mitä en toivoisi edes vihamiehilleni.”