Mietin yöllä Marco Bjurströmia. Muistattehan tuon yhdeksänkymmentäluvulla musiikkiohjelmaa juontaneen energiapakkauksen. Miksi minä häntä mietin, kysytte. Näin hänet illalla euroviisuraadissa. Hän ei näyttänyt aivan samalta kuin silloin musiikkiihjemassa lanteitaan heiluttamassa. Hän oli vanhentunut. Arvokkaasti ja charmantilla tavalla, ei siinä mitään, mutta silti vanhempi kuin silloin joskus. Sitä toisinaan havahtuu siihen, että …
