Minulla on rakkausvihko. Se on sellainen paksu, punakantinen vihko, johon kirjoitan ajatuksia. Hankin sen kun olin 17. Kaksi kertaa olen repinyt sen pettymyksestä. Olen aina korjannut sen. Teipannut sivuja yhteen. Kursinut kokoon. Kirjoittelen sinne yhä sanoja. Luen vanhoja. Sivuilla liikkuu lujia tunteita. Vihkon ulkoasu on vähän ajan kuluttama. Rikki, säröillään, …
Monet meistä muistavat Suurlähettiläiden renkutuksen, jossa lauletaan, että pitääks sun aina olla niin helvetin hankala. Ne, jotka muistavat, saivat nyt korvamadon. Otan oikeuden omiin käsiini ja Suurlähettiläiden vanhan hitin hengessä kysyn avoimen kysymyksen, että pitääks sun aina olla niin helvetin vaativa? Kuvitellaan eteemme esimerkki parisuhteesta. Parisuhteessa on selvä epätasapaino tekemisten …
Mä olen saatanan nössö. Mä oon vitun homo. Mä oon miesparka. Mä oon lapanen. Niin minulle on kerrottu tai kirjoitettu. Jopa useaan otteeseen. Parikymppisenä vitun homo kommentin sai pukeutumalla baarissa punaiseen paitaan. Ootsä joku vitun homo vai? Samantekevää. Mä oon ollut parisuhteissa naisten kanssa. Sekin on samantekevää. Olen ollut parisuhteessa, …
Aloitin lenkkeilyn. Ostin itselleni neonkeltaiset lenkkitossut. Olen aloittanut lenkkeilyn useamman kerran aikaisemminkin. Muutaman vuoden takaa kaivoin esille vanhat lenkkivaatteeni. Ne ovat ostettu aikaa ennen avioliittoa. Tiedättehän, miltä näyttää sellainen liian täyteen pakattu selkäreppu? Se näyttää siltä, että tavarat sen repun sisällä vähän kuin pursuaisivat yli. Minun lenkkivaatteeni ovat kokoa S. …
Tiedättehän sisäisen kauneuden. Jokainen meistä on kuullut kyllästymiseen asti, että sisäinen kauneus on tärkeintä. Ohitan sen tässä tekstissä tyystin ja keskityn siihen toiseen kauneuden muotoon eli ulkoiseen kauneuteen. Minä haluan näyttää enemmän hyvältä kuin pahalta. Naisethan ovat omineet ulkonäköpaineet lähestulkoon kokonaan itselle, mutta tämä aika synnyttää kasvavan joukon miehiä, joiden …
Armo. Voiko arki enää todemmaksi tulla kuin se tuli tuona tiistaiaamuna? Kello oli 6.20, kun kävelin neljännestä kerroksesta alas ja avasin oven pimeyteen, vesisateeseen, tuuleen ja marraskuuhun. Aivan kun olisi kävellyt avonaiseen mustaan säkkiin, jonka sisällä vedestä kastuneet seinät tarttuivat tuulen voimasta kiinni vartalooni. Reunoilta repsottava marraskuinen arkiaamu toivotteli tervetulleeksi. …
Miehisyys. Minulla oli lapsena pehmolelu nimeltä Nöpö. Se oli pieni ruskea karhu, jonka sain narunvedosta kesälomareissulta Särkänniemestä. Pidin sitä joka yö sangyssä vierelläni. Otin mukaan joka paikkaan, mihin ikinä meninkään. Kuljetin sitä koulurepussa koulupäivän ajan. Se on tallessa vieläkin, tosin koira on syönyt siltä korvat. Leikin pehmoleluilla naapurin tytön kanssa. …