Muistan se päivän kuin eilisen. Oli alkutalvea vuonna 1998. Olin luvannut mennä silloisen tyttöystäväni kanssa katsomaan Titanic-elokuvaa. Aamu alkoi, niin kuin kaikki muutkin aamut, kun on ikää 22 ja kuolematon, vailla huolia ja murheita päivän koitoksista. Päivän aikana unohdin koko elokuvan. Kuunneltiin ystävän kanssa hänen 16 neliön asunnossaan Gunnareita ja …
Muistan se päivän kuin eilisen. Oli alkutalvea vuonna 1998. Olin luvannut mennä silloisen tyttöystäväni kanssa katsomaan Titanic-elokuvaa. Aamu alkoi, niin kuin kaikki muutkin aamut, kun on ikää 22 ja kuolematon, vailla huolia ja murheita päivän koitoksista. Päivän aikana unohdin koko elokuvan. Kuunneltiin ystävän kanssa hänen 16 neliön asunnossaan Gunnareita ja …
Muistan se päivän kuin eilisen. Oli alkutalvea vuonna 1998. Olin luvannut mennä silloisen tyttöystäväni kanssa katsomaan Titanic-elokuvaa. Aamu alkoi, niin kuin kaikki muutkin aamut, kun on ikää 22 ja kuolematon, vailla huolia ja murheita päivän koitoksista. Päivän aikana unohdin koko elokuvan. Kuunneltiin ystävän kanssa hänen 16 neliön asunnossaan Gunnareita ja …