Ihana aamu. Saan herätä sen sun kanssa. Onko meidän pakko lähteä? Eikö voitaisi vain jäädä tähän sänkyyn? Pidettäisiin toisistamme kiinni ja rakastettaisiin toisiamme koko päivä. Sun alaston iho mun ihoa vasten ja vartaloittemme lämpö hehkuisi välillämme kuin loputon kesäyö.

Ihanaa että sinä heräät mun viereltä. Ihanaa että sinä olet. En haluaisi herätä kenenkään muun viereltä kuin sinun.

Tehdään jotain villiä. Tänään on tiistai. Kuulostaako se jotenkin arkiselta päivältä? Tehdäänkö siitä vähemmän arkista? Rakastele mua! Rakasta mua! Rakastele mua!

Jos meillä on lapsia, niin eivät ole vielä heränneet. Jos ei ole, niin mikään ei meitä estä. Sä et tarvii tänään meikkiä, sillä saanut ihminen näyttää kauniilta. Käytetään meikkausaika siihen, että sä saat.

Mä rakastan sua. Sä näytät helvetin kauniilta heränneenä. Kai sä ymmärrät että mun on vaikea nousta tästä sun viereltä pois? Kai sä ymmärrät, että tähän sun lämpöön voisi jäädä asumaan?

Mä tahtoisin vetää sut ihan mun lähelle. Kertoa ilman sanoja, että mä rakastan sua ja tätä hetkeä. Hetkeä ennen kuin sä lähdet ja hetkeä kun sä tulet. Siinä välissä jotain, mutta silti siinä välissä sinä ja minä, meidän rakkaus.

Sun iho tuoksuu sulta. Se on maailman paras tuoksu. Mä voisin vain olla tässä sun lähellä ja tuoksuttaa sua. Mä tiedän että sun pitää mennä ja että mun pitää mennä. Mutta mä tiedän myös sen, että sen jälkeen sä palaat ja mä palaan ja pääsemme yhteiseen syliin.

Tämä aamu, tämä hetki. Ehkä olen tehnyt jotain oikein saadakseni tämän. Sinä olet ihana. En saa sinusta koskaan tarpeekseni. Haluaisin pitää sinua tässä koko päivän. Vuoroin hellästi, vuoroin rajusti. Ihan miten haluaisit. Kunhan olisit siinä ja minä tässä.

Onneksi sinä olet. Vaikka me molemmat tästä lähdemme, niin myöhemmin me tähän palaamme. Siinä välissä jotain, sen jälkeen sinä ja minä.

Kiitos että heräsit tänä aamuna viereltäni. En tiedä voiko enempää edes elämältä pyytää.

Ollaan tässä vielä hetki ennen kuin avaamme verhot maailmaan. Tässä hetkessä sinä rakastat minua ja minä rakastan sinua.

Tänä aamuna minä rakastan sinua.

4 kommentti

  1. Sami, onko jutut loppu kun samaa tavaraa parin päivän välein? Vai onko mennyt ihon alle kommentit?

    Sitä saa mitä tilaa. Jos itse provoisoi tahallaan (tai omista vuosikausia tulleista traumoista käsin) julkisesti niin on syytä varautua kritiikkiin. Vai onko sinulla nyt niitä ”kosmisia parisuhdeongelmia” mistä olet itsekin julkisesti aiemmim puhunut? 😉

    1. Ei.
      Kuukauden viimeiset päivät menossa. Klikit ovat olleet täynnä jo muutaman päivän. Ei kannata julkaista uusia tekstejä. Jos haluat tietää lisää blogin ansaintalogiikasta niin kysy ihmeessä. Mieluiten omalla nimelläsi niin ei tarvitse puun takaa nimettömänä huudella. Mitä mahdollisiin kosmisiin parisuhdeongelmiini tulee, niin sitä voit huomenna pohtia niin tulee sillekin päivälle sisältöä. Mukavaa syksyn alkua sinullekin. Kiitos Nipsu huomiostasi. Ilo olla elämässäsi mukana että nöin illalla vielä minua mietit. Kysymyksesi pääsee huomenna sivustolleni niin vastaan siihen ihan julkisestikin. No mutta. Kaunista kaikkea. Tunnut olevan oikein hyvätahtoinen ja onnellinen ihminen. Nauti.

    2. Rakas Nipsu,julkaisinkin kommenttisi jo tänään sivustollani. Tässä siitä kopio. Voit tämän jälkeen omilla mammapalstoilla ruotia muiden koulukiusaajien kanssa sitä, että bloggarilla on mennyt pahasti ihon alle.

      Ystävällisin terkuin, Sami 45 Tampereelta

      Minusta on hellyttävää, että ihmiset jotka vihaavat blogiani seuraavat sitä niin tarkasti, että tietävät tekstieni julkaisuvälitkin.

      Samalla se on kamalan surullista, koska elämänsä voisi käyttää johonkin itselle miellyttävään.

      Vastasin toki hänelle, että tunti sitten julkaisemani rakkausteksti oli uusintajulkaisu siksi, että elokuun klikkini ovat olleet täynnä jo muutaman päivän, joten uusia tekstejä ei kannata ennen huomista julkaista.

      Elokuu on ollut blogin kannalta hyvä ja toisaalta raskas. Olen blokannut sen jälkeen kun kirjoitin rokotepositiivisen tekstin noin 50 lukijaa sivistoltani. Blogin puolelle he valitettavasti yhä pääsevät sähköpostin kautta.

      Lukijoita on ollut ennätysmäärä. Kiitos siitä ihanat. Tämän lisäksi erityisesti ilahdutti se, että kysyessäni eilen tarvetta lapseltani pieneksi käynneille vaatteille, olen tänään luovuttanut kassillisen lastenvaatteita opiskelijaperheen kolmevuotiaalle. Siitä tuli hyvä mieli.

      Kyllä minua välillä ahdistaa nuo vittuilijat ja vihaajat, mutta yritän aina muistaa sen, että ahdistustaan he vain purkavat. Samalla yritän muistaa sen, että jos vihan lisäksi yksikin lukija antaa rakkautta niin se riittää.

      No niin. Kömpikää sinne rakkaittenne viereen tai ihan vain omaan syliin. Huomenna on syyskuu ja alkavan pimeän keskellä tarvitsemme yhä enemmän rakkautta ja toisiamme.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *