”Profiilitekstiin panostaminen on kivaa puuhaa, johon olen paneutunut enemmän ihan itsereflektion näkökulmasta. Vielä kertaakaan en ole havainnut, että tekstiä olisi luettu.
Ei, minulla ei koskaan ole ollut pyyntöjä ihmisten ulkonäön suhteen.
Haastavaa on ollut:
- ettei ”mätseiltä” tule viestiä – karkeasti noin 80% mötseistä on mykkiä, myös jos olen itse aloitteellinen
- Keskustelu ei etene ”Mitä kuuluu?” :ta pidemmälle. Olen parhaimmillani käytynyt saman ihmisen kanssa ”Mitä kuuluu?” -keskustelua puoli vuotta.
- treffeille ei ilmestytä paikalle. Lopetin ”deittailun” siinä kohtaa, kun ohareita oli enemmän, kuin paikalle saapumista. Kun samalla viikolla kolmas (ja puolen vuoden sisällä noin 23.) ihminen vaan feidaa ja istun kahvilassa peittelemässä orastavaa itkua, ei edes minun itsetunto kestä.
- ”Tästä ei sitten ikinä tule parisuhdetta” -miehet. Kaikki, jotka ovat onnistuneet kompuroimaan läpi näistä alun kompastuskivistä, ovat heti alusta saakka ilmoittaneet, etteivät ole halukkaita ”oikeaan ihmissuhteeseen” – mutta seksi kyllä olis tervetullutta.
Sitten toki on välittömästi puhelinnumeron kärttäjät, alastonkuvien pyytelijät, ”eikö nähtäis sun luona” -miehet ja miehet, joille saa joka treffeillä tarjota, koska heillä ei ole rahaa ja he mielellään lainaisivat minulta rahaa. Tai pakolliset puumanaisia jahtaavat parikymppiset, salaista sutinaa etsivät varatut ja ”ihan tavallista naista ihan tavalliseen parisuhteeseen ihan tavallisesti kainaloon sohvalle ilman turhaa draamaa etsivät omasta mielestään ihan miehenkokoiset miehet”
Kyllä, olen miettinyt, mikä minussa on vikana. Ja katsonut peiliin. Ja muuttanut omaa käytöstäni ja ollut vielä sopuisampi, vielä hoivaavampi, vielä enemmän yrittänyt ymmärtää, joustaa, pyyteettömästi hoivata ja varoa, etten vain asettaisi rajoja muilla, kuin ”minä-viesteillä”. Kyllä, ymmärrän etten ole kaunis ja näyttävä, joten joku määrä sellaisia ”ei saatana” -ohareita lienee vaan pakko hyväksyä.
Kyllä, kahdentoista vuoden yksinäisyyden jälkeen ymmärrän, että vika on minussa.
Mä en vaan jaksa enää.
Ja siksi haluaisin, että ihmiset ymmärtäis, minkälainen ainutkertainen ja kallisarvoinen lahja rakkaus ja parisuhde ovat. Että sitä ei noin vain käden käänteessä hankita. Että toisinaan käsiä voi käännellä maailman tappiin ja olla silti yksin. Siksi rakkaudesta kannattaa pitää huolta.”
