Olemme lakanneet harrastamasta seksiä. Sen meille on tilastokäppyrät kertoneet. Tai ihan kaikki eivät ole lopettaneet. Tutkimuksen mukaan eniten seksiä harrastavat yli viisikymmentävuotiaat miehet, alle kaksikymmentävuotiaat naiset sekä sinkkuna olevat ja etäsuhteessa elävät. Toisin sanoen seksin määrä on minimaalinen parisuhteessa saman katon alla elävien keskuudessa.
Syitä tähän ilmiöön on haettu ties mistä, mutta jokainen tietää, että ne ovat kaikki tekosyitä. Kyse ei ole siitä, että seksille ei ole aikaa, vaan siitä, että seksille ei ole halua eikä tilausta. Ainakaan sen oman puolison kanssa harrastettuna. Nimittäin sooloseksin määrä on ollut jo vuosia nousussa.
Psykologi Tony Dunderfelt on puhunut pariskuntien välisestä kemiasta ja liimasta. Yksi suuri seksiä vähentävä tekijä hänen mielestään on se, että puolisosta tulee parisuhteen aikana liian tuttu seksin intohimon ylläpitämiseen. Toisin sanoen tukahdutamme toisistamme seksin ja intohimon sillä, että tarvitsemme puolisoamme lähes jokaiseen elämän osatekijään. Dunderfeltin mukaan intohimo säilyy, kun pysymme toisillemme edes joissakin asioissa salaperäisinä ja tuntemattomina.
Olen itsekin pohtinut kirjoituksessani sitä, että parisuhteessa olleessaan kaikkea ei tarvitse, eikä edes pidä jakaa puolisonsa kanssa. Kun kahdesta tulee yksi, niin on suuri riski sille, että suhteesta häviää jännite ja jos suhteesta häviää jännite, niin seuraavana siitä häviää intohimo ja seksiin se vaikuttaa ensin niin, että seksistä tulee pimeässä peiton alla puuhastelua, joka ei tyydytä kumpaakaan ja kun se on tasoltaan heikkoa, niin hiljalleen se loppuu kokonaan ja sen jälkeen alkaa itsepetoksellinen todistelu, että eihän seksi edes ole parisuhteessa tärkeää ja sen jälkeen sooloseksin ja sivusuhteiden määrä alkaa näkyä tilastokäppyröissä.
Tuo kaikki esittämäni teoria tukee tilastoja esimerkiksi sen osalta, että sinkut ja etäsuhteessa elävät harrastavat määrällisesti enemmän seksiä kuin yhdessä asuvat parisuhteessa olevat. Kuvaavimmin asian esitti minulle viestin lähettänyt nainen, joka vertasi seksiään tiskaamiseen, että joskus sitä on vain tehtävä, mutta parhaalta ne molemmat tuntuvat sitten, kun sen on saanut tehtyä ja ovat hetken aikaa poissa päiväjärjestyksestä. Näin kirjoitti siis nainen, joka on aiemmin rakastanut seksiä.
Eräs toinen minulle kirjoittanut nainen kertoi omien seksihalujensa puolisoaan kohtaan loppuneen lapsen saamisen jälkeen. Ei hormonaalisista tai fyysisistä syistä, vaan siksi, että hän koki olevansa sen jälkeen miehelleenkin naisen sijaan enemmän äiti ja mies kutsui julkisestikin häntä äidiksi, äityliksi tai mammaksi. Huomautettuaan miestään asiasta tilanne ei silti muuttunut ja seksuaalinen jännite lakkasi täysin heidän väliltään naisen muututtua miehensä silmissä naisesta äidiksi, sillä hän olisi halunnut olla miehensä silmissä edelleen ensisijaisesti erotiikkaa ja toissijaisesti hoivaa, jos jälkimmäistä ollenkaan.
Toisessa viestissä mies taas kertoo omien seksihalujensa loppuneen kuin seinään siinä vaiheessa, kun hän huomasi olevansa vain vaimonsa muokkausprojektin kohde ilmapiirissä, jossa mies ei saanut koskaan mitään kaunista palautetta, mutta kritiikkiä sitäkin enemmän. Tämä käyttäytyminen sotii täysin psykologi Tony Dunderfeltin teorioita vastaan, sillä jos omaa persoonaakin joutuu muuttamaan miellyttääkseen toista henkilöä, niin jännite ja sitä myötä kahden ihmisen välinen seksuaalinen jännite kuolee siihen paikkaan.
Tammikuussa moni meistä viettää tipatonta tammikuuta ja parisuhteessa moni viettää seksitöntä loppuvuotta. Eikä siinä mitään, jos kyseinen järjestely ei aiheuta ongelmia, mutta usein se tulee aiheuttaneeksi. Intohimon paluuta voi edes yrittää kokeilla sillä, että antaa puolisolleen enemmän tilaa omallekin elämälle ja sillä, että laittaa roolituksessa hänen seksuaalisuutensa ykkössijalle. Hän ei ole sinun vanhempasi, eikä hoivaajasi, vaan rakastajasi, jonka kanssa ollaan välillä yhdessä tuhmia.
Joten, te voitte olla tipattomalla tammikuulla, jos saatte sillä ostettua omatuntonne puhtaaksi, mutta seksittömään loppuvuoteen en lähtisi kannustamaan, sillä pahimmillaan tai parhaimmillaan, miten sen kukin ottaa, se voi tarkoittaa vuoden päästä parisuhdetonta alkuvuotta.
Elämä on valintoja.