”Oma isäni on kaikkea sitä, mitä toivoisin jos isän voisi rakentaa Lego-palikoiden tapaan osista.
Oma isäni on kaikkea sitä, mitä olisin toivonut saavani, jos isän eri osa-alueet olisi saanut toivoa Suuresta Lelukirjasta, lapsuuteni leikkikaluraamatusta, jossa olivat aina kaikki ne lelut mitä koskaan keksin edes kuvitella.
Oma isäni on se, jota pystyn kirkkain silmin ja suuresti kunnioittaen katsomaan aina ylöspäin, vaikka silmämme ovat nykyään suhteellisen samalla tasolla.
Kun mietin elämäni tärkeimpiä ja vaikeimpia hetkiä, näen niissä fyysisissä kuvissa ja etenkin mieleni kirkkaissa kuvissa aina myös isän turvallisen, tutun ja rakkaan hahmon taustalla. Vaikka hän ei töiltään ja kiireiltään (mahdollistaen äidin olemisen kotona meidän lasten kanssa) aina ehtinyt joka paikkaan fyysisesti, hän oli silti aina läsnä jollain tapaa. Hän tuli paikalle, kun mieli mureni nuorempana hetkellisesti oman Jaakobinpainini yhteydessä. Hän oli läsnä silloin, kun makasin sotilassairaalassa keuhkokuumeessa, peläten ennenaikaista poistumista. Hän ajoi pyytämättä paikalle silloin, kun jouduin yöksi sairaalaan tarkkailuun epämääräisten oireiden takia. Hän ajoi paikalle, kun koulun ja työn yhdistelmä pieksi minusta hetkellisesti voimat ja järjen kanveesiin, puhui järkeä ja tarjosi tukensa. Hän oli läsnä, kun valmistuin lopulta siitä nimenomaisesta koulusta, menin naimisiin ja muutimme omaan kotiin, vain muutaman esimerkin mainitakseni.
Kaikesta tuosta välittämisestä, rakkaudesta ja tosiasioista huolimatta hän oli häkeltynyt siitä, miten kauniisti kirjoitin ajattelevani hänestä, kun oli lukenut minulta saamani lahjan. Se oli sellainen hauska ja mainio pieni kirjanen, johon olin kirjoittanut yhteisen matkamme vaiheita valmiiden kysymysten tukemana. Se kirja oli Ikäänkuin lapsuuden vauvakirjat toisinpäin käännettynä. Mainio keksintö muuten!
Tuo kertoo aika paljon hänestä ja hänen luonteestaan.
Toivon suuresti, että olette saaneet osaksenne samanlaisen kokemuksen kuin minä olen saanut. Ymmärrän, että se ei ole todellakaan itsestäänselvyys. Minulle on vaan aina ollut itsestäänselvää, että tiedän kenen puoleen kääntyä, kun tilanne vaatii viisaita neuvoja, tukea, käytännön apua tai ihan vain maailman parannusta. Se on suuri etuoikeus, jonka tiedostan enemmän kuin hyvin.
Toivon suuresti, että myös muut tätä lukevat (myös te muut isähenkilöt, jotka sellaiseksi olette saaneet tulla) jaatte kanssani saman kokemuksen ja tunteen siitä, että paikkanne on erittäin merkityksellinen ja tärkeä. Paras onnistumisen mittari on se, millaisia huomionosoituksia saatte lapsiltanne, jotka ovat tässä kohtaa jokaisen yksilöllisen isyyden parhaat ja tärkeimmät asiantuntijat.”
