”Levoton ja hikinen yö. Ajatukset ja sanat sotkussa. Muistikuvat irrallisina pilvinä. Kirjallinen tuotos heikkoa. Silti:
Haluaisin todistaa. Teille, joilla on kaipuu, kaiho. Toivo ja epäilys. Voiko maailmassa olla Se Oikea, kaksoissielu. Jos se on vain illuusio, tyytyäkö normien näkökulmasta siihen sopivaan. Täyttää ympäristön odotukset luomalla olosuhde, kulissit ja rakennelma. Niin vastaukseni on ei. Älä tyydy. Se hulluuteen asti Oikea on. Vedätte jo nyt toisianne puoleenne, vetovoima on vastustamaton.
Näin tapahtui minulle jo kypsässä iässä – silloin 35 vuotta oli sitä. Me kohtasimme.
Muistan sen hetken kun ratkaisu oli tehtävä. Ihmettelimme yhdessä, mitä tämä ennenkokematon on. Uskallammeko. Kuin ison jyrkänteen reunalla ja antautuminen vaatisi rotkoon hyppäämistä. Kaikesta kontrollista ja hallinnasta luopumista. Sitä vain Tiesi. Käsittämätön oli vastaus.
Vaikka sitä kestäisi vain tämä päivä, olisi se oikein. Varmuus siitä, että tämä on jossain taivaallisessa tarkoitettu näin. Se pyhyyden ja pohjattoman kiitollisuuden kokemus. Että ei kuulukaan nyt järjellä kysyä. Että vaikka kestäisi vain tämän päivän, olisi ainoa vaihtoehto hypätä. Ja se riittäisi tälle koko elämälle.
Ja hypättiinhän me.
Oli kuin amfetamiinipöllyissä. Ihoa kihelmöi, nahka oli nurinpäin. Rakkaus tihkui sen läpi. Halusi sitä samalla kaikille. Kuin uskoon tullut. Että muutkin näkisivät tämän ihmeen, mahdollisuuden. Ottaisivat vastaan. Ihmetteli, miksei koko maailma ole rakastunut. Ja kyllähän meitä katsottiin. Kuin kylähulluja. Hämmennyksissä ja ihmeissään.
Erossa olo tuntui fyysisenä kipuna. Oli ahdistunut, levoton, poissa tolaltaan. Kun olimme erossa tahoillamme, oli pala toista mukana. Oli paita, josta saattoi muilta salaa käydä imppaamassa toisen tuoksua. Oli pitkiä puheluita. Joiden sisältönä oli lähinnä toisen hengityksen kuuntelu ja ikävän aikaansaamat itkunsekaiset ynähdykset.
Kun näki ikkunasta toisen tulon, polvet menivät hyytelöiksi. Oli pakko olla koko ajan ihokontaktissa. Jalka työnnettävä takapenkiltä kuskin ulottuville. Käsi kädessä kaikkialla. Jos ajauduimme kyläillessä huoneen eri laitoihin, ei voinut katsekontaktista hellittää. Vähitellen kuin magneetit kulkeuduttiin ihan kiinni toisiimme.
Kaikki oli silloin hyvin. Kaipuu ja kaiho poissa. Oli kotona toisessa, itsessä. Perillä. Rauhassa.
Nyt jälkikäteen kaiken analysointi on järjetöntä. Rakkaus on tieteen ja instituutioiden vastaista. Mutta minun henkilökohtaisen elämäni merkityksen antaja. Kun se elo joskus päättyy: olen totisesti rakastanut.”
Havaintoja elämästä…
Olen se +50 vuotias mies joka erosi 2022 joulukuussa yli 20 vuoden suhteesta se joka otti muutaman kassin mukaansa ja lähti kotoaan kun vaimo sanoi että, nyt riittää. Se mies joka sairaalan psykiatrian huoneessa koitti vakuuttaa lääkärin sekä hoitajan että, ei vielä ole tappamassa itseään.
Se mies joka oli kuolla muutamaa kuukautta myöhemmin keuhkoveritulppiin ja kirosi että on tämä mieletöntä ei voinut kuolla vaikka olisi ollut ihan puhdas kliininen syy siihen.
Se sama mies joka kertoi löytäneensä itselleen kesällä 2023 uuden kumppanin.
Se mies oli silloin vielä ihan kesken ja kipuili erostaan ja uudesta suhteesta joka oli kuin lahja siihen väliin. Tuskaili uudessa suhteessa siitä riittääkö olemalla mikä on.
Kertoi miten rakastaa toista vaikka eletyn elämän jäljet näkyy toisessa eikä ne haittaa mitenkään.
Tänäänkin mies katsoi toista ja mietti että, mikä siinä ihmisessä on niin sellaista miksi suhteessa vielä on?
Ei tämä ei ole täydellistä ei laisinkaan tai sitten on?
Se mies vääntää yhteisestä ajasta sekä seksistä että, paljonko pitäisi olla jne….
Kaikesta huolimatta se mies kuitenkin tarjoaa aina auttavan kätensä toiselle kun sitä pyydetään.
Se ei miettinyt kun rakkaansa soitti ja kysyi että, voitko lähteä hänen lastaan hakemaan kun oli alkanut voiman pahoin kesken työpäivän.
Mies lopetti tekemisensä samalla hetkellä kun kuuli pyynnön ja vastasi että lähtee heti!
Se mies kantoi lapsen kotiinsa ja jäi tarkkailemaan tilannetta ja lähti vasta sitten kun katsoi että, toinen on sellaisessa kunnossa ettei tarvitse lähteä viemään lääkäriin tms.
Se mies joka koittaa tehdä asiat oikein ja rakastaa oikein mitä sillä sitten tarkoitetaan. Se mies joka puhuu ja pussaa sekä yrittää ymmärtää.
Se mies joka on lojaali, rakastava, hellivät sekä puhuva uskoo että, vuorovaikutuksen kautta voidaan asioissa edetä.
Se mies tietää kyllä että, on suhteessa täysin vapaaehtoisesti ja on valmis sanomaan hyvästit kun katsoo että,nyt riittää. Se mies on sanonut myös rakkaalle että, sinä päivänä jos ei tule valituksi tai mies ei valitse häntä on yhteinen matka tullut loppumaan.
Se mies on kuullut paljon puhetta vapaudesta ja vihdoin alkanut elämään itse niin ja antaa myös muiden elää niin koska ketään ei voi kahlita.