”Ihan työni puolesta haluan kyllä puolustaa tän päivän vanhempia siinä, että valtaosalla edelleen on toive ja halu siitä, että lapset kasvavat ”kunnollisiksi ihmisiksi”. Siinä, mikä kenenkin mielestä on kunnollista, on toki vivahde-eroja, mutta koskaan urani varrella en ole kohdannut vanhempaa, joka haluaa kasvattaa lapsestaan aggressiivisen, vihamielisen, huonosti käyttäytyvän ja ympäristöään terrorisoivan aikuisen. Ja itse asiassa valtaosa mun kohtaamista lapsistakin on ihania, hellyttäviä, lempeitä ja rakkautta täynnä, mutta myös rakkautta janoavia.
Sen lisäksi olen kohdannut paljon vanhempia, jotka on pohjattoman väsyneitä, yksinäisiä, uuvutettuja ja hukassa kaikkien mahdollisten vaatimusten keskellä. Ei riitä, että huolehtii kodin ja lapset, eikä edes että käy töissä. Töissäkin pitää joka päivä todistaa oma arvonsa, jottei seuraavat yt:t ehkä osuisi kohdalle. Päiväkotiin pitää muistaa ilmoittaa hoitoajat ja viedä vaipat, vaihtovaatteet, tuttipullot, unilelut, ulkovaatteet, kumisaappaat, aurinkorasvat, perusvoiteet ja xylitol-pastillit, kouluun kerätään maitopurkkia ja säilyketölkkiä ja muovipusseja, ja pitää huolehtia läksyt, koulukirjat ja kokeet. Päiväkodin sovellukset ja Wilma paukuttaa viestiä ja poissaolot pitää kuitata ja toimittaa sairaslomatodistukset kolmena kappaleena sinne, tänne ja tuonne. Veroilmoitukset, passihakemukset, kauppalistat, kaverisynttärit, pihatalkoot, auton katsastus, hääpäivä, vuosipäivä, hammaslääkäri, teeveystarkastus, fysioterapia, puheterapia, vasukeskustelu, esukeskustelu ja vanhempainvartti vaativat kaikki oman osansa. Omaa hyvinvointia pitää huoltaa harrastamalla, parisuhdetta huoltaa ja sosiaalisista kontakteista pitää huolehtia.
Vaatimuksia yksinkertaisesti on joka suuntaan, eikä apuja välttämättä ole lähipiirissä ja yhteiskunnallinen tukiverkko on usein hajautettu kymmenien eri toimijoiden toteuttamaksi, ja niiden välillä pompotellaan sujuvasti ilman minkäänlaista apua. Ja vaikka kaiken tekisit miten parhaasi kykenet, aina joku tulee kertomaan, että varmastikin on sun vika kun lapsi oli tappelussa koulussa tai sai hermoromahduksen päiväkodissa tai huusi x-asennossa karkkihyllyllä. Ainakin oot liikaa antanut kattoa telkkaria ja liian nuorena päästänyt someen ja ei kyllä ole mitään asiaa lapsella liikkua kodin ulkopuolella alle 35-vuotiaana jos ei siihen ole asennettu gps-paikanninta ja videovalvontaa niin että vanhemmat tietää joka hetki mitä se lapsi tekee.
Kyllä, maailmassa on vallalla paljon myrkyllisiä asenteita ja lapsille aidosti vaarallisia paikkoja. Lapset näkee netissä liikaa. Kavereilla ja somevaikuttajilla on huono vaikutus. Kaikki se on ihan totta. Mutta siitä huolimatta elämme tällä hetkellä maailmassa, jossa lapsista huolehditaan ja heitä pidetään arvokkaina omana itsenään erittäin paljon enemmän kuin koskaan ennen maailmanhistoriassa on tehty. Elämme myös maailmassa, jossa lapsemme ovat enemmän alttiita vaikutuksille kuin koskaan ennen. Vastuu lasten kasvatuksesta on yhtä paljon myös päiväkodeilla ja kouluilla kuin vanhemmilla, sillä lapsi usein viettää niissä merkittävän paljon enemmän hereilläoloaikaansa kuin vanhempiensa kanssa. Joten jospa annettaisiin vähän armoa, ymmärrystä ja rauhaa koteihin ja niille vanhemmille, jotka parhaansa tekee.”
Ihana kirjoutus 😭❤️
”Vastuu lasten kasvatuksesta on yhtä paljon myös päiväkodeilla ja kouluilla kuin vanhemmilla, sillä lapsi usein viettää niissä merkittävän paljon enemmän hereilläoloaikaansa kuin vanhempiensa kanssa. Joten jospa annettaisiin vähän armoa, ymmärrystä ja rauhaa koteihin ja niille vanhemmille, jotka parhaansa tekee.”
Oman lapsen päiväkoti muistot on niin hirveitä, että niistä riittäisi kokonaiseen kirjaan.
Olen aina sanonut samaa, ei vanhempi pysty vaikuttamaan siihen mitä päiväkodissa tapahtuu. Aina vanhempia syyllistetään, että ei osata kasvattaa lasta, kun se ei osaa käyttäytyä päiväkodissa. Lapsi viettää siellä kuitenkin niin paljon aikaa, että kyllä se uhma ikäinen uhmaa samalla tavalla siellä, kun kotona. Päiväkodissa ehkä vielä enemmän, koska huomiota ei saa niin paljon ja lapsikin väsyy siihen hälinään. Toiset kestää paremmin, kun toiset. Kyllä lapsi oppii päiväkodin säännöt, vaikka kotona ei sääntöjä juuri olisi. Kyllä ne lasten ongelmat päiväkodissa johtuu ennemmin siitä, että yhä pienempänä mennään päiväkotiin, siellä on niitä lapsia mistä ottaa mallia, ”huonolla” käytöksellä haetaan myös huomiota aikuisilta. On ihan ymmärrettävää, että ei mitenkään ehdi kaikkia huomioida riittävästi isossa ryhmässä, etenkin jos ryhmässä on vilkkaita lapsia.
Meillä lapsi kuormuttui päiväkodissa todella paljon ja se näkyi ja kuului. Kotona hän oli rauhallinen ja aurinkoinen lapsi. Ero oli , kun yöllä ja päivällä. Sain kuulla olevani huono vanhempi, joka ei lastaan osaa kasvattaa. En unohda ikinä miten meitä kohdeltiin. Ei varmasti olisi ollut sellaista, jos olisi ollut kirjoittajan kaltainen hoitaja.
Kiitos kirjoituksesta, lämmitti mieltä todella paljon, vaikka lapset on jo teinejä. Onnekkaita ovat sinun hoidossa olevat lapset ❤️.
Ihanaa kesää sinulle ❤️
Kirjoittaja on opettajana päiväkodissa, mutta paitsi omasta, niin myös tiimini puolesta voin sanoa, ettei todellakaan olisi ollut sun kuvaaman kaltaista toimintaa, jos meidän kaltaisia ammattilaisia olisi ollut ❤️ vanhempien kasvatustaitojen arviointi, kommentointi ja varsinkaan arvostelu ei kuulu meidän työnkuvaan ollenkaan. Meidän tehtävänä on tukea ja auttaa vanhempia kasvatuksessa. Meidän tehtävämme on rakentaa lapselle sellainen ympäristö, joka auttaa hänen kasvuaan ja kehitystään. Hälinä ja kuormitus on ongelmallisia, mutta myös ratkaistavissa olevia asioita, ja se on nimenomaan meidän työn ja ammattitaidon ydintä – rentoutunut ja olonsa turvalliseksi tunteva lapsi oppii, turvaton ja kuormittunut ei, ja meidän tehtävämme on raivata esteet oppimisen tieltä. Samat säännöt pätee suhteessa vanhempiin: kuulluksi tuleva, huomioon otettu ja positiivisesta kulmasta lähestytty vanhempi on paljon mieluummin tekemässä yhteistyötä kuin syyllistetyksi ja arvostelluksi itsensä kokeva. Mekään emme tiedä kaikkea, vaikka meillä on oppilaitosten myöntämiä tutkintotodistuksia ja x määrä kokemusvuosia lapsista ja kasvatuksesta, ja varsinkin just tästä tietystä lapsesta me emme yleensä tiedä yhtä paljon kuin lapsen vanhemmat, joten yhteistyö on meille kullan arvoista.
Meidän tiimissä työskentelee ammattilaisia, jotka haluavat tehdä parhaansa lasten hyväksi. Se näkyy ja välittyy myös asiakkaillemme ja me saamme paljon kiitosta myös heiltä, mutta meille on ihan kunnia-asiakin tehdä työmme niin, että se on lasten parhaaksi – viimeksi tänään hätistelin työkavereita lähtemään töistä, kun ”yks juttu pitäs tarkistaa” (mutta mä ehdin sen kyllä tehdä, joten kotia kohti vaan) 😄