”Kiitos näistä kaikista julkaisuista, mitkä on avartanut parisuhteen mystistä maailmaa.
Olen tässä itse umpikujassa ja mietin, että oletkohan tehnyt ”juttua/kyselyä” vauvavuodesta ja ja seksistä?
Eli lyhyesti..
Meidän vauvavuotta on enää viikko jäljellä ja asiat on mennyt paremmin kuin hyvin! Paitsi seksi. Olen käyttänyt kaikki mahdolliset tavat tuoda aihetta esille, jotta voisimme keskustella asiasta. Aina se päätyy mykkäkouluun. En saa minkäänlaista vastakaikua.
Alkuun oli syy hormonaaliset muutokset/häiriöt, sitten tuli väsymys/uupumus, seurasi kaikki maailman jumit ja olot, alkoi migreenit ja nyt eletään ”vaihetta” (hänen sanavalinta).
Ymmärrän tämän, mutta.
Seksiä meillä on ollut koko vuoden ajan 5 kertaa ja nämä ovat päätyneet aina siihen, että joudun jatkamaan omin avuin, koska ei jaksa.
Kehun, autan kotona kaikessa ihan kaikessa. Korona teki minusta toistaiseksi työttömän ja jos rehellisiä ollaan, niin vietämme vauvan kanssa aivan yhtä paljon ja teemme aivan yhtä paljon vauvavelvollisuuksia.
Hän saa minut kuulostamaan nymfomaanilta ja epäileekin sitä varmasti. Tämä on vaan niin typerää, sillä enhän minä sitä olisi jatkuvasti tuomassa esille, mikäli joskus natsaisi.
Mitä teen? Heittäydynkö paskaksi isäksi ja avopuolisoksi ja käyn vieraissa vai pitääkö tässä oikeasti miettiä eroa?
En haluaisi erota, sillä lapsi on vielä niin pieni, enkä haluaisi olla hänestä erossa.
Tuosta kaikesta aiemmin kirjoitetusta on kulunut kohta vuosi. Tilanne ei ole muuttunut.”
Vauvavuosi ilman seksiä koskettaa myös naisia. Olen ollut tikkuun pisaamisen jälkeen lähes seksittä, tai no kun olen tarpeeksi kauan vinkunut niin saanut miehen hommiin yhdellä kädellä laskettavan kertaa. Ei kosketusta ei edes mahan. Ei ohimennen pyllylle ei muuallekkaan. Jos vahingossa on rakkaani minuun törmännyt fyysisesti koen koko kropassa perhosia. Koskisi edes vähän…Naisetkin kokee tätä, mutta ei ehkä tule aiheeksi puhua koska vaikka järki sanoo minun olevan upea, niin mieli sanoo että olen oksettava, tautinen, vastemielinen eikä minulla ole oikeutta tulla kosketuksi.
Tällaisista tilanteista vaikuttaa näin sivusta seuraten (ei itsellä siis mitään kokemusta asiasta, mun mutuilut voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mut kommentoinpa silti kun kerran voin) tulevan nopeasti tosi ikäviä kierteitä. 🙁
Tuoreella äidillä voi jo valmiiksi olla alitajuisesti tosi ikävä fiilis kropasta, kun yhtäkkiä siitä on tullut asia, joka on vauvaa varten. Tunne siitä, ettei oma kroppa kuulu enää itselle, vain vahvistuu, kun tulee tunne siitä, että nyt mieskin haluaa siitä omasta kehosta jotain itselleen. Sinänsä seksi varmaan auttaisi oman kehofiiliksen vahvistamiseen, mut ymmärrettävästi ei tee mieli, jos fiilis on että sekä vauva että mies haluaa käyttää omaa kehoa ja itse haluaisi vain olla rauhassa.
Seksistä puhuminen voi auttaa, mutta en usko et se oikeesti saa ketään haluamaan harrastaa seksiä, että toinen kertoo, että seksiä pitäisi nyt saada tai muuten tulee ero. Velvollisuuden- ja syyllisyydentunnosta sitä voi toki silloin harrastaa, mutta se ei varmaan ole päämäärä tässä. 😀 Tässä ei kerrottu mitään muusta läheisyydestä, mut jos sitä ei ole, sekin voi olla avaintekijä. Joskus itelläkin kun ei oo hetkeen nähnyt kumppania tai viettänyt kunnon laatuaikaa, ja toinen lähestyy seksin merkeissä, niin fiilis on aika eh. Mut kun muutakin läheisyyttä on, ja mies selvästi osoittaa että rakastaa ja tykkää viettää aikaa yhdessä muutenkin kuin seksin takia, niin se sit saa halut heräämään.
Mut mutulla heittäisin, että juurikin tokan kappaleen juttu voi olla tärkein tekijä tässä. Sitä ei ehkä miehenä tajua ajatella, koska isyys on myös maailmaa mullistava tekijä, mutta äitiys vaikuttaa ihan eri tavalla usein kehofiilikseen ja seksuaalisuuteen. Ja vaikka se onkin lisätyötä ja pikkuisen epäreilua, niin kyllä musta miehen on hyvä auttaa naista löytämään naiseus äitiyden alta!
Kyllä miehen kannattaa ottaa vähän selvää mitä myllerrystä naisen keho käy nyt läpi. Nyt kannattaa olla kyllä vähän ymmärtäväinen, eikä mennä muna edellä. Nainen on kantanut lasta 9kk, punnertanut ulos jotain mitä ei vois edes kuvitella saavansa itsestään ulos. mieletön hormoni myllerrys on saanut tämän kaiken aikaan. Eikä se lopu heti synnytykseen, sitten alkaa imetys hormoni toimimaan. Haluttomuus on luonnon tapa yrittää karsia liian tiedät raskaudet. Naisen keho ja mieli ei ole enää se sama, kun ennen raskautta. Naisen ensi sijainen tehtävä on nyt huolehtia vauvasta, huolehdi sinä äidistä ja vauvasta. Ole apuna, tukena ja ennen kaikkea rakastava ja empaattinen. Hormonit pitää huolen, että seksi ei ole äidillä ekana mielessä. Oletko tosissasi, että olet jo hylkäämässä tuoreen äidin tai juoksemassa vieraissa 😱. Keskity luomaan side vauvaan ja sitä kautta puolisoon uudestaan.