”Suhde oli vaikea alusta asti. Alkuun alkoholi oli ongelmana, mutta siinä kohtaa kun ajattelin eroa olinkin raskaana 3kk seurustelun jälkeen. Muiden uskotellessa että kyllä se juominen siitä rauhottuu kun tulee lapsia. Ei rauhottunut.
Ensimmäisen lapsen ensimmäinen vuosi unohduksissa oman väsymyksen takia, kun toinen nuoruuden huumassaan ei liiemmin apunua ollut. Toinen lapsi ja omakotitalo. Välillä meni paremmin välillä huonommin. Paljon lupausten pettämistä juomisen takia, vaikka se vuosien saatossa vähenikin. Mutta tilalla yöt pelaaminen tai muuten kavereiden ja harrastusten perässä juokseminen, tuntui että perhe viimeisellä sijalla. Kotona kännykkä tärkein, sillä sai kevyesti 3-10h kulutettua.
Edelleen hyviä hetkiä välillä, huonoja enemmän. Itse kaipaan läheisyyttä ja asioista puhumista, toiselle ne ei tärkeitä. Aina toivoin että elämä kasvattaisi ja toinen havahtuisi perheen tärkeyteen. Joillekin se onni käy, toisille ei. Oli hetkittäisiä erillään oloja, mut ei ne onnistunu. Itelle erot olleet aina vaikeita. Toinen ei suostunut puhuun erosta eikä suhteen paranemisen eteen.
Lopulta tuli ero. Itse laitoin sen liikkeelle pyytämällä toisen asumaan hetkeksi kaverinsa kämppään, viimeinen toivo. Valitettavasti toinen otti sen loukkauksena ja 14v suhteen lopetti tekstiviestillä. Toinen ei ole asiasta edelleen suostunut puhumaan kertaakaan sanallakaan, joka olisi ehkä omaa eroprosessia helpottanut. Lakastaan se erokin maton alle niin kun kaikki muukin. Muuten kaikki sujunut sulassa sovussa, talon asiat ja lapset. Onneks edes.
Itselle ero oli aivan helvettiä, juuri se pieni kuolema. Monesti olisin sen huonon suhteenkin valinnut kun sen kivun. 2.5v erossa kesti. Lopulta menin jo eroterapeutille kun tuntui ettei vaan selviä. Eniten loukkasi ihmisten kommentit päästä jo irti, etsi uus, mene tinderiin. Mitä sen perään enää itket jne. Helvetin helppo huudella, varsinkin niiden jotka onnellisessa suhteessaan sitä huutelee. Eipä se kaikille vaan niin helvetin helppoa ole. Itse tiedän tunnepesä olevani. Kun päätin että vittu minähän itken toisen perään just niin kauan kun tarvii enkä kiellä tunteitani vaan ne on vaan elettävä, niin kyllä se sitten ihme kyllä helpotti.
Joskus vieläkin kaipuu yhteiseen elämään, mutta muistan ne huonot puolet ja ne eroavaisuudet joissa jouduin omista tarpeista joustaan. Ahdistaa olla yksin. Vihaan olla yksin, mutta kukaan ei vaan ole tunteita herättänyt, joten näillä mennään. Ennen hoin ihmisille että erotkaa. Nyt en enää hoe kepein perustein, koska se vaan saattaa olla helvetin vaikea prosessi sekin. Paras on se tieto itselle että kaikkeni yritin niillä tiedoin ja taidoin mitä siihen hetkeen oli. Eipä tarvitse katua että joku asia olis auttanut ja asiat ratkaissut.Â
Myös lapsille ero helvetin iso asia vaikka harvoin sitä näyttävät. Harmittavan vähän siitä puhutaan. Meillä ihan viiltelyyn asti vei toisen lapsen eron tuoma kipu. Itse myös erolapsi ja paljon paskaa sen myötä elämään tullut, onneksi toki myös hyvääkin. Harmittaa että kaikki tehdään ja puhutaan niin helpoksi ja kevyeksi aina se ei todellakaan sitä kaikille ole. Vaikka tottakai ero on monesti ainoa oikea vaihtoehto ja ratkaisu. Ainakin lopulta."
