Olen huomannut että joidenkin ihmisten kiukkuhammasta kolottaa vietävästi tämä blogini. Siksi ajattelin sahata omaa oksaani antamalla yksityiskohtaiset neuvot sen saamisesta pois uutisvirrastanne. Siksi oman oksan sahaamista, että kyllähän kiukkuperseet tuovat minulle läjäpäin klikkejä, mutta mieluummin olen vähemmällä klikeillä kuin jaksan kuunella sitä loputonta kiukuttelua siitä, että on niin paska blogi minulla, että se pitää vähintään kertaalleen viikossa ääneen ilmoittaa.
No niin. Olkaa hyvä.
1. Älä hyvä ihminen kommentoi sivustollani olevaan postaukseen että ”miksi tämä paska näkyy feedissäni”, koska sen jälkeen seuraavakin näkyy feedissäsi, koska olet ihanilla pikku kätösillä kiihottanut algoritmeja sen verran, että tulevat tykösi uuden kosketuksen toiveessa.
2. Sivun yläreunassa on kohta ”älä seuraa” , paina sitä. Kun kuitenkin uteliaisuuttasi tulet katsomaan, että onko Minkkinen joutunut taas somekohun hampaisiin, niin varmista sivustoni näkymättömyys painikkeella estä sivusto. Tämän jälkeen sivustoni katoaa elämästäsi kuin edellinen puolisosi.
3. Jos kuitenkin sivustoni hiipii esille jostain reiästä, niin ohita se. Älä jää närkästymään sen äärelle tuhlaamaan arvokasta elämääsi. Tämä ei ole sinulle sopiva blogi ja eikä se sellaiseksi tule, vaikka kuinka vaahtoilet siellä, että miksi se Minkkinen koko ajan vain kannustaa ihmisiä pettämään ja rakastumaan kaikkiin, jotka vähän liikkuvat tai ei edes liiku. No tämä viimeinen saamastani kommentista. Varmasti netistä löytyy sinulle sopivampi sivusto, jossa kukaan ei koskaan petä ketään, jossa kukaan ei koskaan eroa kenestäkään ja jossa elämä on kuin silkkiä vaan, eipä ole nurmikko rempallaan. Eikun tuo olikin yksi vanha mainos. Napsahti mieleen alitajunnan syövereistä.
4. Sain kuvakaappauksena kommentin, jossa ryhmä blogiani ja persoonaani vihaavia ihmislapsia odottaa popkornien kanssa, että joudun pian taas vaikeuksiin ja että sen jälkeen saa taas ilman varmistinta paukuttaa kaikki viha ulos, joka sisältä vain lähtee. Yksi oli kirjoittanut, että jopa nauttisi siitä, kun minua taas kivitettäisiin urakalla. Sadismi on valinta. Ei siinä mitään. Olen kuitenkin melko varma siitä, että kohde on nyt väärä sadisteille, sillä minä en aio kovin jouhevasti omaa elämääni julkisesti avata. Jos joku muu sen tekee, niin siinäpähän sitten, ei kiinnosta. Jos joku saa kenen tahansa julkisesta kivittämisestä ja ruoskimisesta orgasmeja, niin hyviä orgasmeja vain sitten. Mutta jos päivittäin vahtaa sivustoani stalkkausmielessä, niin voi älkää nyt sentään. Söpöä se on ja tuo työlleni lisää näkyvyyttä, mutta suosittelen silti muuta harrastusta. Oletteko sitä Padelia jo kokeilleet?
5. Elämä on mahdollisuuksia täynnä. Itselläni on tapana löytää monesta hetkestä sen kauneus. Kesällä kävelin useana iltana katsomaan kukkulan päälle auringonlaskua ja sen häikäilemätöntä kauneutta. Sinä aikana kun olin kauneuden ytimessä, joku blogiani vihaava oli viettänyt sen ajan blogissani tuohduksissaan. Hei camoon tyypit. Ihanaa että olen elämässänne mukana, mutta estäkää sivustoni ihan oman itsenne vuoksi. Auringonlasku on paljon kauniimpaa seurattavaa kuin yksikään blogi. Varsinkaan sellainen, jota vihaa.
P.S. Jos ette saa aikaan sivustoni estämistä, niin kirjoittakaa toiveenne sivustoni kommenttiosioon, niin voin auttaa teitä siinä.
P.P.S. Sinä nainen, joka tunnistat tuon toistaiseksi vielä Facebook-sivustoni kansikuvana olevan tekstin omaksesi, niin ota yhteyttä esimerkiksi sivuston inboxin kautta tai sähköpostilla havaintojaparisuhteesta@gmail.com , niin sovitaan aika ja paikka kahvitteluun. Saat sitten ihan omalla nimelläsi ja kasvoillasi sanoa tuon asian ja muut mieltä painavat asiat livenä kasvotusten. Jos minulla on lapsi mukana, niin peitän hänet korvat pahimmissa hetkissä. Minä tarjoan kahvin ja vaikkapa munkin, koska olet varmasti tuonut blogilleni näkyvyyttä, niin makselen vähän takaisin.
Katsos on se vähän pyllyä huudella tuollaista piilosta nimimerkin takaa.
Arvoisa herra Minkkinen,
Minulla ei ole pienintäkään aikomusta kahvitella kanssasi. Päiväkahviseuran etsintään suosittelen esimerkiksi Tinderiä. Voit vapaasti haukkua – luultavasti haukutkin – minut sekä seuraavassa blogitekstissäsi että Facebookissa. Siitä vain, Sinä et suinkaan ole sellainen piikki lihassani kuin minä olen näemmä olen Sinulle.
Hienoa että juuri sinä käytät termiä haukkuminen sen jälkeen kun olet kirjoittanut noinkin laadukkaan kommentin joka on sivustoni kansikuvana näkyvillä.
Mitä piikkiin lihassa tulee,niin tunnun minä sen verran olevan sitä, että olemassaoloni saa sinut kirjoittamaan moista tekstiä ja seuraamaan blogia joka aiheuttaa sinussa negaatioita. Minusta tuo tekstisi oli omalla tavalla hauska, kun sen muodostamiseen oli nähty jopa vaivaa, mutta vaikka sinä ja sinun av-toverisi pidätte tuota vain kritiikkinä ja oikeutatte persumaisen retoriikkanne ties millä, niin silti tuolla tekstillä liikutaan jo hyvin rajoilla. Toivottavasti sallit samanlaisen retoriikan kohdistuvan myös läheisiisi puuttumatta siihen mitenkään. Piikiksi sinä et ole päässyt ihoni alle, vaikka siitä fantasioitkin ja pitäisit saavutuksena niin kuin siellä kuulemma pidetään saavutuksena että on päässyt solvauskommenttina artikkeliin mukaan, joka koski Teri Niitin kuolemaa ja häneen kohdistunutta somevihaa. Puutun tähän siksi, että minulla on teini-ikäinen lapsi jonka kanssa viimeksi eilen keskusteltiin kiusaamisesta ottaen esimerkiksi tuon sinun kauniin palautteesi. Sitä jonkun palstallanne kirjoittanaanaa kauheampaa kommenttia en näyttänyt, koska se ylitti jo rajat. Joten oikeastaan kiitän sinua ja muutamaa muuta siellä palstallanne olevaa siitä,että toimitte esimerkkinä somekäytöksestä, jota voin esitellä teinilleni puhuessamme somekäytösen vapaudesta ja vastuusta. Suorastaan pelottaa ajatella ,että miten sinä ja monet muut kasvatatte lapsianne somemaailmaan jos itse käyttäydytte tuolla tavalla. Mutta jatkakaa toki valitsemallanne linjalla. Ihmisen on hyvä tehdä sitä, millä ihmiselle tulee hyvä ja onnellinen olo. Itselleni tulee esimerkiksi lapsen kanssa olemisesta. No nyt herättelen kohta nelivuotiaani ( sen rumiluksen niin kuin yksi teistä asian ilmaisi ) ja lähdemme päiväkotiin. Kaunissanaista viikkoa sinne. Terkuin, Peniksen tuntoa rakkautena pitävä Herra Minkkinen
Arvoisa herra Minkkinen,
Äläpäs nyt imartele itseäsi liikaa. En vihaa Sinua tai blogiasi. Se on minulle kuin mikä tahansa kömpelösti toteutettu saippuasarja, jollakin oudolla tavalla viihdyttävää, ja vaikka suurinta osaa ajasta sen olemassaoloa ei edes muista, juonenkäänteisiin pääsee oikein hyvin mukaan kun kuukausien tauon jälkeen osuu taas vahingossa kanavalle.
Kaikella kunnioituksella, se olet Sinä joka tuossa kirjoittamassani kommentissa, sen sisältämässä keskusteluketjussa ja koko keskustelupalstassa velloo. Mitäpä, jos noudattaisit omia ohjeitasi sen ja muiden Sinua vaivaavien internetsisältöjen ohittamiseksi?
Ja selvyyden vuoksi: en koskaan, ikinä, ole kirjoittanut sanaakaan lapsistasi, enkä tämän lauseeen jälkeen tule kirjoittamaankaan.
Hienosti sinä ohitat vastuusi kirjoittamastasi materiaalista. No onneksi se ei ole minun ongelma. Jos sinusta tuollainen retoriikka jossa pohdit penikseni tuntoja on ihan ookoo, niin hyväksynet tuon tason itseesikin kohdistettuna.
Minulle blogi on enemmän kuin kömpelösti toteutettua saippuasarjaa. Olen siitä ylpeä ja onnellinen, vaikkakin olen sen kanssa ja ilman sitä tehnyt monia asioita päin helvettiä. Elämä on onneksi armollinen siinä mielessä, että vaikka toisinaan sössii niin on paljon ihmisiä ympärillä, jotka pysyvät siinä siitä huolimatta. Sitten on kaltaisenne sivustahuutelijat, jotka eivät omassa elämässään koskaan virheitä tee ja jotka haluavat sitä maailmalle huutaa.
Se olisi joskus syytä muistaa tuollaisia kommentteja kirjoittaessaan julkiseksi, että sananvapauden rinnalla kulkee sananvastuu. Pitää olla valmis pysymään sanojensa takana.
Näytin tuon kommeentin oikeasti 15 vuotiaalle tyttärelleni, koska halusin sen toimivan esimerkkinä siitä että jos hän saa joskus mitään tuonkaltaista osakseen niin kertoo heti. Painotin myös että tuo saattaa olla aikuisen kirjoittama.
Sä voit itse miettiä sitä sillä tavoin, että jos hyväksyt tuonkaltaista tekstiä itsesi kirjoittamana niin hyväksyt sen myös yleisellä tasolla, kenelle tahansa kohdistettuna.
Mitä blogiini tulee, niin teen tällä hetkellä yhteistyötä esimerkiksi THLn kanssa, lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn pyrkivän yrityksen kanssa ja erään lastensuojelussa toimivan toimijan kanssa. Lisäksi blogini osallistuu rasismin ja kiusaamisen vastaiseen työhön. Siksikin pidän blogia koska saan tehdä sillä hyvää.
Sinulle tämä näyttäytyy peniksen tuntemuksina. Olkoon se niin, mutta tässä tapauksessa se kertoo enemmän sinusta kuin blogista.
Ja kyllä. Ennen tätä minulla on ollut kolme suhdetta. Nuoruudensuhde joka kesti 5 vuotta. Ihana ihminen oli hän. 11 vuotta kestänyt suhde ja 7 vuotta kestänyt suhde. Peniksen tuntemus edellä ollan menty siinä mielessä, että olen kahden ihanan tyttären vuoroviikkoiskä. Rakastan heitä ylikaiken. Yritän parhaani.
Paljon olen sössinyt, paljon tulen varmasti sössimään, mutta älä sinä siitä huoli, en ole sinun elämässäsi mukana. Sieltä teidän palstalta on tullut aivan kammottavaa tekstiä kohdistuen myös lapsiini ja isyyteeni. Onneksi moderointi edes jotenkin kai toimii. Kommenttisi oli kuvottava, vaikka sinä sitä kanssasisareittesi kanssa puolustatkin. Tehkää se ilolla. Minä jatkan omia töitäni ja omaa polkuani täällä, niin saatte sinne sitten lisämateriaalia penisjuttuihinne. Voi hyvin.
Tässä vielä uusin tekstini luettavaksi. Tässäkään tekstissä ei penis heilu mihinkään suuntaan niin kun ei monessa muussakaan tekstissä. Onnistuin jopa kirjoittanaan yli kahden sanan lauseita. https://anna.fi/havaintoja-parisuhteesta/sukupuolisensitiivinen-kasvatus-myos-koteihin/
Ai niin. Unohdin sanoa, että kiitos vaan Tinder ehdotuksestasi, mutta minulla on Tinderin sijaan tämä 90 000 seuraajan sivustoni. Käytän sitä Tinderinä. Tosin niin että näytän profiilikuvaa sanojesi mukaisesti penikselleni ja jos värähtää niin ei muuta kun kohti seuraavaa rakkautta ja avioliittoa, koska mitäpä peniksellään ajatteleva sarjarakastuja itselleen voi. Ei mitään.
Mikä sua vaivaa, aikuista (?) ihmistä? Eikö
Äitisi opettanut että jos et voi sanoa mitään kaunista, ole silloin hiljaa. Eihän tuollainen nettikiusaaminen nyt ihan täysjärkiseltä kuulosta – kannattaisi kyllä joku terveempi harrastus hankkia. Tai mennä vaikka töihin, jos päivässä on liikaa vapaita tunteja pyöriä pienessä mielessään ha somessa.
”Sinä et suinkaan ole sellainen piikki lihassani kuin minä olen näemmä olen Sinulle.”
Ihminen, jolle jokin asia (tässä blogi) tai ihminen ei ole minkäänlainen piikki lihassa, jatkaa elämäänsä ihan ensimmäistäkään kommenttia näihin tai elää elämäänsä puuttumatta mielestään ärsyttävän ihmisen eloon. Kyllä joku piikki on, koska jaksaa sellaista. Törmäsin IRL joskus samaan ja ihminen, jonka ei tarvitsisi olla missään tekemisissä, tunki viestimien läpi väkisin elämääni ja väitti kivenkovaan samaa mantraa. No se oli vain surullista ja kiitos nykytekniikalle, kaikki estot saa päälle eikä tarvitse sentään enää lankapuhelinta vetää seinästä. Tosin piikkejä hänen lihassaan tuntui olevan paljonkin ja oksennusta piti levittää laajalle.
Aikuinen ihminen jaksaa pitää mölyt mahassaan ja kun ärsyttää niin pitää osata kanavoida se oikein. Tukahdetut tunteet ja tarpeiden täyttymättömyys saa sitten aikaan pahaa oloa. Nuoremmat tämän jo ilmeisesti osaa paremmin noin kokonaisuutena.
Joo. Omaa eroa tai käsittelemättömiä haavoja tällä käytöksellä yrittää paeta. On helpompi kanavoida tunteet itsestä ulospäin kuin käydä itsensä kanssa vuoropuhelua. Surullinen tuosta pitää olla, että käyttää elämänsä tuolla tavalla. Toisaalta tuon käytöksen kohteena oleminen on silloin perseestä, kun kohteeksi otetaan jo läheiset. Siihen puutun ja siihen pitääkin puuttua. Tavallaan ymmärrän että siellä joukko todennäköisesti plus viisikymppisiä naisia odottaa kuola valuen tietoa että onkohan se bloggari taas eronnut vai eikö ole. Sillä vahingonilolla nämä elävät. Itse kun on viimeisten parin vuoden aikana katsonut traagisiakin asioita ympärillä niin tämän tason kysymykset ovat naurettavan pieniä. Minulle on samantekevää mitä he palstoillaan solvaavat jos heidän päivänsä ja olonsa ja syystä tai toisesta kostonhalunsa siitä tyydyttyy. Silti joskus mietin että ovat varmasti miellyttäviä ihmisiä itse silloin jos ja kun eroavat. Vika kun tuntuu aina olevan ulkopuolella itsestä. Itselleni raja ylittyi lauantaina kun palstalta kantautui suora solvaus lapsiani kohtaan. En tiedä mitään kuvottavampaa.
Arvoisa Sami, kerrotko oletko vielä avioliitossa/parisuhteessa/sensuroimattomassa rakkaussuhteessa Katrin kanssa?
Jos olet niin onko vielä sama huuma kuin aluksi?
Jos taas et ole niin pystytkö kuvailemaan nykyisiä tai eron hetken tuntemuksiasi, ovatko ne yhtä hyviä ja onnellisia kuin edellisen erosi aikaan?
Noihin kysymyksiin vastaamalla tuo kohunpoikanen varmasti laantuu.
Minua ei jaksa kiinnostaa kohunpoikaset. Kohuilkaa siellä ihan rauhassa, kun teitä tuntuu syvästi kiinnostavan. Rakkautta ja riemua beibet sinne.
Kiitoksia vastauksestasi.
Yksi neuvo joka sopisi sinulle ja miksei aivan kaikille.. Muista aina kohdella muita ihmisiä siten kuin haluaisit että muut ihmiset kohtelevat sinua. Tämän kun muistaa omien viettien viedessä niin voi vanhanakin katsoa itseään rehellisesti eikä tarvitse katua mitään edes omalla jälkikasvulleen.
Hyviä vointeja sinulle.
Samaa ohjeita kannustan käyttämään siellä palstallanne kommenttienne suhteen. Osasta niistä paistaa läpi suuri suru ja lohduttomuus. Se ei parane sillä, että kirjoittaa toisista ihmisistä tavalla jota siellä harrastetaan. Vietti se on sekin vietti. Ei kannata ihan kaikkia kirjoittaa mitä ensimmäisenä tulee mieleen.
Mitä jälkipolviin tulee, niin siinäkin kanmattaa keskittyä oikeisiin ongelmiin. Lapsiin joilla ei ole yhtään välittävää vanhempaa. Omilla lapsillani niitä on monta niin äitiensä kuin isänsä puolelta. Kirsikkana kakun päällä molemmilla parhaat mahdolliset äidit. Itse isänä pyrin parhainpaani vuoroviikkoisesti. Välillä onnistuen paremmin ja välillä huonommin, mutta rakkaudesta ja välittämisestä se ei jää kiinni kummankaan vanhemman luona.
Toivottavasti sinulla ja teillä siellä on samoin. Lapsella on ympärillä monta välittävää aikuista ja että vanhemmuuden vastuu jakautuu suurinpiirtein tasan.
Itse tehdessäni yhteistyötä lähisuhdeväkivallan uhrien auttamiseen perustuvan yrityksen kanssa sain luettavaksi niin kamalia tarinoita joihin lapsetkin olivat joutuneet mukaan, että lauantain kaltainen kommentti viestiketjustanne jossa pohditaan minun ja Katrin parisuhdetta, jossa lapsiani hauluttiin rumiluksiksi loukkaa muuten sitten lasteni äitejäkin joille kommentin lähetin kuvana, tuntuu lukemiini väkivaltatarinoihin suhteutettuna etovalta. Kun sinä lähdit siellä valistuksen tielle niin voinen minäkin antaa sellaisen neuvon, että kannattaa käsitellä omia erojanne ja haavojanne muulla tavalla kuin solvaamalla muita. Se ei oloa paranna. Kukaan onnellinen ja tasapainoinen ihminen ei sellaisia ilmauksia käytä kuten siellä teillä käytetään. Esimerkkinä mainittakoon mietintä bloggarin peniksen tunteista. Onhan se ylevää että joku miettii penikseni tunteita, mutta samalla todella outoa. Hyvää yötä ja rauhaisia unia. Toivottavasti huomenna on hyvä päivä täynnänsä rakkautta ja hyvää tahtoa.
Arvoisa Korppihaukka,
Tarkoittanet joitain vuosia sitten ollutta iltapäivälehtien suoltamaa kohua. Olitko siinä henkilökohtaisesti osallisena, että voit asiaa ruotia? Vai ovatko iltapäivälehdet mielestäsi ainoa totuus?
Minä en tiedä asiasta sen enempää, kuin iltapäivälehtien otsikoista luettuna, mutta yleensä en ole kovin suurena totuutena niitä pitänyt. Ne kun saavat elantonsa kohuilla ja toisten lyttäämisellä. Mitä raflaavampi juttu, sitä enemmän haukkoja kyttäämässä ja maksamassa heille palkkaa.
En väitä, etteikö kohu olisi jollain tasolla pitänyt paikkaansa. Mutta mitä sitten, vaikka olisi pitänytkin. Jokainen ihminen tekee elämässään virheitä ja jokaisen ihmisen elämässä on asioita, joita ei näytetä suljettujen ovien ulkopuolelle. Sellaisia asioita, joita ei myöskään kerrota iltapäivälehdille.
Tai bloggarin nykyinen suhde. Miten se sinua kostuttaa? Tulee mieleen, että olet hieman mustasukkainen, kun et ole päässyt mainitsemasi Katrin paikalle.
Minua ihmetyttää suuresti ihmiset, jotka vuosienkin jälkeen jaksavat ruotia toisten asioita. Asioita, jotka eivät heille kuulu. Surullista, miten köyhä elämä ihmisellä on, kun ainoa nautinto tulee nokkansa tunkemisesta toisten elämään.
Minusta rakkaus, rakastaminen ja rakastelu on ihanaa. Jos oman puolison kanssa niitä ei saa, niin kannattaa kokeilla rakastajaa. Elämä on sen jälkeen kummasti kevyempää ja helpompaa. Ei tarvitse raakkua keskustelupalstoilla.
Rakkaudellista päivää sinulle. <3
Arvoisa Sami,
Toivon sinulle samaa että jossain vaiheessa pääset yli omasta vihastasi muiden ihmisten tekemiä elämänvalintoja kohtaan.
Arvostan suuresti tuota työtäsi lähisuhdeväkivallan parissa. On hyvä että jokainen löytää oman tapansa pyrkiä sovittamaan omat aiemmat läheisessä suhteessa tapahtuneet henkisen väkivallan tekonsa ja löytämään rauhaa.
Sarkasmiin puetulla muiden ihmisten elämäntavan valintojen haukkumisella saavuttaa harvoin mitään hyvää. Ymmärryksellä ja empatialla pääsee yleensä jo parempaan suuntaan.
Kaikkea hyvää toipumisen tiellä sinulle.
Hah. Ihanaa pseudopsykologista jargonia. Haluatko kertoa jotain minun aiempien suhteiden henkisestä väkivallasta? Ole hyvä. Areena on sinun koska tunnut tietävän suhteistani enemmän kuin minä. Lupaan julkaista tekstisi blogissani lukijan tarinana. Vähän vielä alentuvammin kun puhut niin tuntuu kuin puhisit lapselle. Toki ikäni puolesta voisin sellainen olla, vaikka olenkin 45. Kukaan alle 60 vuotias ei puhu tuolla tavalla kuin sinä ja jälleen kaiken kritiikin sinne päin ohittaen. Nerokasta. Mutta antaa tämän jälkeen olla. En jaksa enää käyttää energiaani sinuun enkä muihinkaan palstallanne. Voitte jatkaa toki ilman minua. Itse jatkan täällä toisten aiheiden parissa.
Ootte te kyllä melkoista porukkaa ei voi muuta sanoa.
Kiitos Sami vastauksestasi.
Osoitit juuri että sama kaava jatkuu osaltasi ja mukavaa että toit sen näin suoraan esiin tällä areenalla. Ei jää epäselvyyttä.
Mukavaa aamua.
Ole hyvä vain. Kiitos sinulle että olen viestiesi kohde sekä iltaisin että aamuisin ja ehkäpä kommenttikentillä vielä päivisin. Harva saa parisuhteessakaan näin paljon huomiota.
Sillä tavalla haluaisin vielä inttää että nyt kun olet nimettömänä siinä surisemassa ja esittämässä terapeuttina totuuksia ja muutama kysymys sullekin vastapallona. Passiivisaggressiivisena naisena jätät jälleen vastaamatta koska koet että sinulla on enemmän oikeuksia kuin muilla, mutta vastaa edes itsellesi.
1. Kuinka paljon yli 50 vuotta olet?
2. Kauan erostasi on aikaa?
3. Oletko käynyt läpi oman osuutesi eroon päättyneestä suhteesta vai oliko mies 100 prossaa.
4. Oletko harkinnut terapiaa? Vahva suositus. Itse olen siis käynyt yksilöterapiaa,sekä nuorimman lapseni äidin kanssa ensin pariterapiaa ja sitten eron jälkeen eroterapiaa.
5. Onko sinulla muita itsellesi tuntemattomia ihmisiä minun lisäkseni joiden elämä, rakkaus ja erot kinnostavat sua näin sairaalloisesti.
6. Milloin viimeksi olet katsonut itseäsi peliin.
Vastaa itsellesi. Minua ei elämäsi kiinnosta millään muotoa. Kiitos ajastasi elämääni kohtaan. Nyt voit jättää minut tällä omalla palstallani rauhaan ja jatkaa toisaalla elämäni ja rakkauteni ruotimista. Eikä siinä mitään. Jokaisella meistä pitää olla kiinnostuksen aiheita ja elämään sisältöä.
Muista ulkoiluttaa koira.
Arvoisa Sami,
Kaikkea hyvää sinulle. Itse en koe ollenkaan että maailma olisi luhistumassa. Harmillista jos sinusta tuntuu vaikkapa juuri tänä iltana siltä että maailma potkii ja kukaan ei ymmärrä.
Aika usein positiivinen ajattelu ja erityisesti omista teoista aito ja rehellinen vastuunotto ja muutos parempaan itsessään auttaa näkemään maailman ihan hyvänä paikkana. Koska vain itseään voi muuttaa ja ketään kun ei voi omistaa mutta itsensä voi.
Kiitos kun annat kommenteillasi huomioita blogilleni. Se lisää näkyvyyttä ja osallistut täten panoksellasi toimeentulooni.
Maailman luhistumisella tarkoitan ilmastokriisiä. Ja voin kertoa että olen ottanut siitä vastuuta paljonkin. En omista autoa ja en juurikaan syö lihaa.
Ihanaa että olet lukenut raiskaustarinani. Niitä tulee valitettavasti lisää, koska lukijat niitä minulle lähettävät. Valitettavasti siksi, että niitä ei pitäisi olla yhtään.
Ihanaa että olen taas ollut mielessäsi. Kysymyksiini et tietenkään vastaa, koska koet olevasi ihmisten yläpuolella. Onko sinulla vielä jotain mielenpäällä ennen kuin bannaan sähköpostisi sivustoltana. Toki tekaiset sen jälkeen toisen, kun olen sinulle pakkomielle.
Arvoisa Sami,
Kiitoksia vastauksestasi.
Mitä aiemmin esittämiin kysymyksiisi tulee totean että kumppanini on kuollut aikanaan tapaturmaisesti. Hyvät muistot eivät kuitenkaan häviä.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ehkä ripauksen lisää avarakatseisuutta ennen kuin tuomitset ihmisiä.
Pahoittelut menetyksen johdosta.
Hassua että sinä opetat muita olemaan tuomitsematta.
Olet nyt kolmen päivän aikana kirjoittanut minulle yli 10 kommenttia. Se ei ole normaalia. Hae apua itsellesi. Ihan vilpittömästi. Jäämällä kiinni sinulle tuntemattomien ihmisten elämään en vähennä omaa ahdistustasi millään tavalla. Tämä ei ole oikea foorumi sinulle. Voit jatkaa keskustelua minusta ilman minua jossakin toisaalla jos se tekee elämästäsi onnellisempaa.
Kiitos osanotostasi.
Toivottavasti sinäkin joskus löydät rauhan omaan mieleesi. Rehellinen katsaus omaan elämään ja omiin tekoihinsa ja asenteisiinsa auttaa usein muutoksessa ja sitä kautta pääsenet katkeruudesta muita kohtaan. Vastuunotolla ja rehellisyydellä itseään kohtaan pääsee hyvin alkuun.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ai olenko minä katkera? Kenelle? Mille? Miksi?
Mitkä asiat elämässäni menee sinuun niin syvälle,että jaksat keskittyä minuun näin antaumuksella? Mitkä tekstit kolahtavat niin lujaa että saat niistä kuvan, että tuomitsen ihmisiä? Voisitko ajatella, että keskustelisit minuun ja elämääni liittyvistä asioista omalla nimelläsi? Miksi et? Mitä pelkäät? Miksi seuraat blogiani? Miksi se aiheuttaa sinussa näin voimakkaita tunteita, että haluat jatkaa ja jatkaa? Mitä sinä odotat minulta? Että pyydän sinulta anteeksi omia valintojani? Katumusta ja jos niin mistä? Luuletko tietäväsi elämästäni ja eroistani niin paljon että koet sinulla olevan varaa tuomita minut? Miksi niin ajattelet? Oletko koskaan ajatellut että kaikki aika ja energia jonka kohdistat muiden ihmisten elämän puimiseen voisi käyttää oman elämänsä rakentamiseen? Jos haluat oikeasti keskustella, niin tee se sähköpostin kautta nimelläsi. Tämän ketjun suljen nyt tähän.
Vihaatko naisia vai vihaatko ikääntymistä vai vihaatko molempia? Vai miksi niin vihamielinen suhtautuminen keski-ikäisiin ja vanhempiin naisiin? Pian se 50 tulee itselläsikin täyteen.
Jos joku ikäisesi nainen käyttäytyy huonosti sosiaalisessa mediassa ja sitä kritisoin, niin se ei ole hyökkäys sinua kohtaan, joten rauha vaan. Rakastan naisia. Rakastan miehiä. Rakastan kaikki myös siltä väliltä. Huonoa käyttäytymistä en siedä. Keneltäkään. Kiitos kysymästä. Vihaatko itse vai miksi kysyit?
”Ikäisesi”? Mistä muka tiedät minkä ikäinen olen? Jos se nyt tähän kuuluu, niin reilusti alle viidenkymmenen, reilusti alle neljänkymmenenviiden.
PS. Katso peiliin ja mieti käyttäydytkö itse niin asiallisesti että voit vaatia samaa muilta.
Ai pahoittelut, luin että sinäkin olet kohta viisikymmentä, mutta kirjoititkin, että minä olen kohta sen ikäinen. Luin hätäisesti,kun tässä toisella silmällä katson puistossa olevaa lastani. Joo siis itse olen ikäloppu. Oon kirjoittanutkin että toinen jalka tuhkattuna. Olenpa jopa vauvapalstalta lukenut, kun joku toivoi toisen jalan lisäksi koko miehen olevan jo haudattu. Enpä minä muista että olisin esimerkiksi koskaan somessa haukkunut kenenkään lapsia rumilukseksi,kuten olen omiani kuullut kutsuttavan. Että siinä mielessä voin kritisoida ha vaatia käyttäytymistä. Vai mitä asiatonta käytästä tarkoittanet? Ja mikä nyt niin kiukuttaa? Mitä naisvihaan tulee,niin jos naisvihalla saa sivustolleen 80 000 naista seuraajakseen, niin pitää ehdottomasti alkaa vihata pikkuisen enemmän. Näin kahden tyttölapsen isänä varsinkin pieni naisviha on eduksi. Toki en kasvata heitä tyttöinä, vaan ihmisinä.
Jaan tällä hetkellä naislukijoiden tarinoita, joita he ovat lähettäneet minulle tultuaan parisuhteessaan raiskatuksi. Sieltä löydät naisvihaa. Karmeita tarinoita. Onneksi ihmiset avautuvat ja kertovat kammottavista kokemuksistaan ja saavat täten vertaistukea muilta uhteilta. Tämä on tässä ammattibloggailussa parasta. Tehdä yhteiskunnassa piilossa olevia asioita näkyväksi. Mitä nyt sarjarakastajana ehdin, kun pitää päivittäin ehtiä myös rakastua vihaamiinsa naisiin. No niin. Kaunis ja lämmin päivä ainakin täällä Tampereella. Suosittelen ulkoilua. Me jatkamme nelivuotiaani kanssa nyt kauppaan ja sitten ruuantekoon. Rauhaa ja rakkautta.
Sami, rauhaa vain sinulle. Eiköhän siellä palstalla (kuten varsin hyvin tiedät) ole käsitelty pääosin paria asiaa. Eli sinun toimintaasi avioliitoissa ja parisuhteissa sekä sinun kolmatta avioliittoa. Molemmat ovat asioita joita olet hyvin laveasti käsitellyt sekä täällä blogissa että muissa medioissa.
Miksi sinä et halua että noita asioita käsitellään muissa somealustoissa? Minkä takia et kestä lainkaan kriitiikkiä omasta toiminnastasi tai näkemyksistäsi?
Ihan rauhassa käsitelkää ihan mitä haluatte. Fiiliksen mukaan.
Mun sivustolla julkaistaan nyt raiskauksien uhrien tarinoita ja yritetään auttaa heitä. Pitäkää te lippu korkealla käsitellessänne minun henkilökohtaista elämää siellä omilla palstoillanne. Kukin omien intressien mukaan. Itseäni ei omat parisuhteet aiheena jaksa kiinnostella. Mutta hyvä että teitä. Have fun nuori mamma ja muut anonyymit ihanuudet.
Tuo aihe mitä käsittelet on tärkeä ja on äärimmäisen tärkeää ja arvokasta että tuet sitä blogissasi.
Älä turhaan koe kuitenkaan aggressioita siitä jos omaa toimintaasi arvostellaan parisuhteittesi osalta. Jos kolmannella avioliitollasi teet rahaa (vai väitätkö ettet saanut mitään palkkioita 2017-2018 eri medioihin antamistasi haastatteluista) niin ymmärtänet hyvin että ihmiset saattavat olla kiinnostuneita koetko vielä samaa huumaa kuin silloin vai onko arki tai ero tullut.
Hih.
En saanut rahaa. Ei lehtijutuista rahaa saa hyvänen aika. Tai ehkä ne on vielä tulossa. Pitääkin laittaa postiluukku isommalle varmuuden vuoksi.
Enkä mä mitään aggressiota koe. Kyllä sitä koetaan ihan jossain toisalla. Minä puutun vain suoraan solvaamiseen ja varsikin kos se kohdistuu suoraan lapsiin niin kuin se viikonloppuna ketjussa ”ovatko Katri ja Sami eronneet” kohdistui. Se oli oksettavaa paskaa, kun kuvakaappauksen siitä sain.
Kuten sanoin jatkakaa pohtimista niin paljon kuin teillä suinkin vain on aikaa. Toki senkin ajan voisi käyttää oman parisuhteen huuman ylläpitämiseksi. Mutta elämä on valintoja.
Jos teitä kiinnostaa toisten ihmisten parisuhteen ruotiminen, niin go for it. Itse en ole enää muutamaan vuoteen jakanut omasta suhteestani yhtään mitään yhtään minnekään. Ja jos haluat tietää miksi, niin ihan läheisteni vuoksi. Ihmiset kun eivät osaa pitää turpaansa kiinni, vaikka ovat vaarassa saada merkinnän rikosrekisteriin kunnianloukkauksesta.
Toki jos lehtijutuista ihan maksetaankin, niin täytynee jotain mennä horisemaan niihin, niin saa juustoa pöytään.
Se pitänee vielä sanoa, että liitin männä viikolla sivustoni kansikuvaksi kommentin vauvapalstalta jonka sain kuvakaappauksena. Siinä pohdittiin penikseni tuntojani rakkauden sanansaattajana. Jos se on teidän käsityksenne kritiikistä ja hyvästä retoriikasta ja somekäytöksestä, niin mielenkiintoista olisi kuulla miten opastatte lapsianne somenkäyttöön ja yleiseen hyvään käyttäytymiseen.
Kannattaa joskus pysähtyä senkin ääreen ja kohdistaa kriittinen sormi itseään kohti. Minä pystyn suhtautumaan aivopieruihinne huumorilla siihen pisteeseen saakka, kun rakkaat ihanat lapseni jätetään ulkopuolelle. Jos ei, niin sitten saa jatkaa keskustelua poliisin kanssa.
Ja ei, en todellakaan enää koskaan vieraile palstallanne. Moderointi on siellä täysin olematonta. Sitä paitsi minulla on kotona Tokmannilta ostettu oksennusämpäri.
Vähän kyllä jäi nyt harmittamaan, että en ymmärtänyt pyytää haastatteluista rahaa.
Sami, ymmärrän kyllä että haluat niin voimakkaasti takertua yksittäisiin kommentteihin mutta tiedät kyllä hyvin mistä kyseisellä palstalla on pääosin puhuttu. Nimittäin sinusta ja sinun käytöksestä. Pystytkö käsi sydämellä sanomaan ettei sinun käytöksesi parisuhteissa ole ollut äärimmäisen loukkaavaa toista kohtaan? Miksi kannustat muita samaan (eli pettämiseen) niin kuin sinä itse olet tehnyt?
Niin ja kuten aiemmalle nimimerkille sanoin, niin kiitos,että olette tulleet tännekin kommentoimaan. Otavalla on käytässä esimoderointi ja se tarkoittaa sitä, että minun pitää hyväksyä kommentit ennen kuin ne tulevat näkyviin. Voisin olla hyväksymättä, mutta jokainen kommentti tuo lisänäkyvyyttä blogilleni ja kyseiselle tekstille, jonka perään kommentti on tullut, joten on ihan järkevää hyväksyä kommentit. Toki edellisellekin nimimerkille vastasin, että olisi suoraselkäistä tulla keskustelemaan henkilökohtaisista asioista sähköpostiin omalla nimellä, mutta olen huomannut, että se toivomus on liikaa toivottu. Että seuraavan kerran kun teillä on puhetta suoraselkäisyydestä, niin muistakaa toki itsennekin siinä keskustelussa.
Nyt on paree alkaa nukkumaan. Aamulla seiskan herätys ja lapsi päiväkotiin.
Parempaa huomista ja tsemppiä.
Samoin sinulle. Hyvä huomata että väistelet jälleen kerran koko keskustelun ydintä mistä itse aloit hyvin agressiivisesti 2.9.21 blogissa julkaisemassasi jutussa puhumaan.
Ydin mistä sinua arvostellaan muualla on sinun oma käytöksesi parisuhteissa (erityisesti toisessa avioliitossasi) ja se että kannustat sellaiseen käytökseen edelleen blogissasi.
Miksi sinä suutut tuohon asiaan liittyvästä kritiikistä tai vaihtoehtoisesti väistelet asiaa?
Blogisi käsittelee nimensäkin mukaan parisuhteita.
Minä en ole ollut kai sinun kanssasi toisessa avioliitossani, joten sinä et tiedä siitä yhtään mitään. Tuskin tässä juttelen ex-vaimoni kanssa. Hän on hieno ihminen, loistava äiti ja käsitellyt eromme ja olemme päässeet molemmat siitä eteenpäin. Sinä olet syystä tai toisesta siihen kiinni jäänyt. Kannattaa miettiä, että miksi ihmeessä. Lopetan tämän keskustelun nimimerkin kanssa tähän ja lopuksi sanottakoon tulkinnastani blogistani että kannustan ihmisiä johonkin. Erittäin jännittävä tulkinta kaikenpuolin ja vaikka kannustaisinkin, niin mitä sitten? Miksi se sinua niin kiinnostaa, että mitä minä blogissani kannustan ja mitä en? Miten se vaikuttaa omaan elämääsi näin vahvasti? Se on minun blogini ja jaan siellä oman arvomaailmani mukaisia tekstejä. Toistaiseksi ihmiset pitävät sitä hengissä lukemalla sitä paljon. Joskus se kuolee pois. Niin kuin kaikki. Mitäpä tuosta. Blogi se vain on. Elämä on jossain muualla. Kiitos seurasta. Jos haluat vielä kysyä minulta jotain, niin minut tavoittaa sähköpostista. Keskustelen mielelläni ihmisen kanssa, jolla on nimi.
Ja vaikka yrität saada minusta suuttunutta, niin et sinä saan. Enemmän minä olen huvittunut tästä. Harvoin kukaan on minusta näin kiinnostunut. Mukakavahan se on herättää tunteita, mutta samalla todella outoa.
Hyvää syksyä oman parisuhteen kanssa. Laita nyt ihmeessä puhelin jo pois ja mene miehesi tai naisesi lusikkaan.