Rakkaat ihmiset, keskustelkaa nalkuttamisen sijaan. Tärkeintä ei ole mitä sanoo, vaan miten sanoo. Tässä suosittu tekstini uusintana vuosien talkaa.
Tarina kertoo, että poliitikko Paavo Väyrynen olisi kysynyt henkilääkäriltään pieleen menneiden vaalien jälkeen, että voiko vitutukseen kuolla? En tiedä mitä lääkäri Väyryselle vastasi, mutta myöhemmin tutkijat päätyivät lopputulemaan, että kyllä vitutukseen voi kuolla. Tuoreen tanskalaisen tutkimuksen mukaan myös nalkutukseen voi kuolla. Kööpenhaminan yliopistossa seurattiin 11 vuoden ajan kymmentätuhatta 35-52-vuotiasta miestä ja naista. Helsingin Sanomat uutisoi, että tutkimuksen mukaan nalkutuksen kuunteleminen heikentää elimistön immuunijärjestelmää ja kaksinkertaistaa kuolemanriskiä keski-ikäisenä. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan puolison nalkutusta kuuntelevat sairastuvat todennäköisimmin sydänsairauksiin stressin takia.
Mikä on nalkuttamista? Jaan nalkuttamisen kahteen eri luokkaan. Toinen on nalkuttamista sanoilla ja toinen nalkuttamista teoilla. Molemmat tavat ovat tuhoisia parisuhteen ja uuden tutkimustuloksen myötä myös elämän suhteen. Nalkuttaminen on puuttumista toissijaisiin asioihin. Puuttumista asioihin joihin voisi olla puuttumatta, edes joka toinen kerta. Parisuhteessa sekä miehet että naiset nalkuttavat.
Otetaan esimerkiksi kliseinen likaiset sukat sohvannurkalla- tapaus. Asiasta voi sanoa kahdella tavalla. Toinen tapa on huomauttaa, että sukat jäi sohvalle ja pyytää, että voisiko seuraavalla kerralla viedä ne pyykkikoriin. Toinen tapa on se nalkuttavampi ja tuhoavampi. Se menee näin: ”Taas jätit ne paskaiset sukkasi sohvalle lojumaan, josta minun aina pitää ne kerätä pois.” Jälkimmäinen tapa on selvästi syyttelevämpi ja väkivaltaisempi tapa ilmaista tyytymättömyyttä ja siinä ei ole kyse enää sukista. Vihamielisellä puuttumisella toisen ihmisen tapoihin ja tottumuksiin tulee sanoneeksi samalla sen, että ei hyväksy puolisoa sellaisena kuin se on, vaan haluaa puolisonsa muuttuvan. Sukat kun voivat jäädä sohvalle ihan huolimattomuutta, joka liittyy ihmisen persoonaan eikä siksi, että ne jättää siihen välinpitämättömyyttään.
Nalkutuksen syy voi olla tyytymättömyys, mutta sitä käytetään paljon myös koulutustarkoituksessa. Nalkutetaan puolisolle niin paljon, että puoliso alkaa toimia Nalkuttajan haluamalla tavalla, että ei tarvitse enää kuunnella nalkutusta. Tässä kuviossa Nalkuttaja alkaa kouluttaa puolisoaan sellaiseksi, minkälainen puolison pitää hänen mielestään olla. Tämä on koulutuksessa olevalle raskasta. Se johtaa siihen, että hänen pitää tarkkailla itseään omassa kotonaan. Miettiä mikä astia kuuluu mihinkin laatikkoon ja tarkkailla, että mitään ei jää minnekään lojumaan ja muistaa kaikki kodin säännöt, jotka Nalkuttaja on laatinut. Kohde alkaa suorittaa arkeaan, sillä sellainen tapa elää ei ole hänelle luontaista. Hän alkaa elää oman persoonansa vastaisesti. Hän on pienessä stressissä omassa kotonaan. Tavoitteena pitää Nalkuttaja tyytyväisena pienen herkkupalan toivossa.
Nalkutukseen on usein syy. Puolison tavat vain alkaa vituttaa ja sen sanallistaa nalkutukseksi. Jokainen meistä tekee sitä. Se pala persoonaa, joka psykoottisessa alkurakkaudessa tuntui ihanan kiehtovalta, on hetkessä muuttunut täysin sietämättömäksi kestää. Krooninen nalkutus on asia erikseen. Nalkutukseen löytyy aina joku syy. Ei ole olemassa niin pientä syytä, että siitä ei tarvitsisi huomauttaa. Pahinta on nalkuttaminen teoilla. Nalkuttaja kulkee rätin kanssa perässä, kun toinen on pyyhkimässä pölyjä ja näyttää miten ne oikeasti pyyhitään. Nalkuttaja imuroi puolisonsa imuroinnin jälkeen, koska hän on tehnyt sen vähän huonosti. Nalkuttaja tulee vierelle antamaan ohjeita miten ruokaa oikeasti tehdään. Nalkuttaja neuvoo vierestä puolisoaan miten autoa ajetaan oikein. Näissä tapauksissa nalkutus menee jo puolison pienentämisen ja vähättelyn asteelle, joka on jo merkki valtasuhteiden syvästä vääristymästä. Kroonisen nalkuttajan pään sisälle ei mahdu kuin yksi elämisen oppi. Vain yksi tapa elää ja olla. Kaikki muut tavat on vääriä ja jos puolisossa ilmenee poikkeavia tapoja elää, koulutuksen avulla ne saadaan oikaistua.
Vika on molemmissa. Nalkutukseen on syynsä. Nalkutuksen kohde voi nostaa ne sukat pyykkikoriin jos se on toiselle tärkeää. Mennä peilin eteen ja kysyä, mikä on minun vastuu? Nalkuttaja voi mennä peilin eteen ja kysyä itseltään, että voisinko sanoa jotenkin toisin seuraavalla kerralla? Meneekö nalkutus yli? Mikä on minun vastuu?
Lopuksi jonkun lehden keskustelupalstalta napattu toteamus. Jos pariskunta on lähdössä illalla elokuviin, niin minkä kysymyksen saattelemana sinne on lähdetty. Onko kysytty, että lähdettäisiinkö kulta pitkästä aikaa elokuviin vai, että miksi me ei käydä koskaan enää elokuvissa? Jos jälkimmäistä tapaa kuulee parisuhteessaan enemmän kuin ensimmäistä, on syytä olla varpaillaan, ero tai pahimmillaan kuolema on tuloillaan.
Elämässä on kyse vastaantulemisesta. Puoleenväliin. Se vaatii vähän itsestään luopumista. Jos toinen ei tule vastaan, toisen on tultava perille. Kahdesta tulee yksi ja se on pahinta mitä parisuhteessa voi tapahtua, sillä siinä tapauksessa toinen on luopunut omasta persoonallisuudestaan ja tavasta olla oma itsensä.
Ei nalkuteta toisiamme hengiltä.