Vuoden alussa sitä aina toivoo, että ei saisi yhtään lukijan tarinaa onnettomasta parisuhteesta. Olisikin vuosi jolloin ihmiset arvottaisivat oman elämänsä ja hyvinvointinsa niin korkealle, että kukaan ei eläisi onnettomassa parisuhteessa. Tai ei sen tarvitse olla edes onneton jos se on sellainen, joka ei tuo elämään lisäarvoa ja hyvää, vaan se tuntuu taakalta, joka vie enemmän kuin tuo. Olisikin vuosi, jolloin ihmiset jättäisivät tuollaiset pakkoparisuhteet taaksensa ja eläisivät joko itselleen tai rakastuisivat parisuhteisiin, jonka lisäarvona on tunne siitä, että tässä minun on hyvä.
Toivon turhaan.
Parisuhde on liian monelle tyytymistä, alistumista, jäämistä, taakkaa, tapaa, pakkoa, sinnittelemistä ja ainakin jotakin sellaista, jota ei hyvällä tahdollakaan voi rakkaudeksi kutsua. Tänäkin vuonna tulen saamaan tarinoita ihmisiltä, jotka eivät ole kokeneet itseään rakastetuksi, halutuksi, arvostetuksi ja ihailluksi. Ihmisiltä, jotka ovat olleet parisuhteensa sisällä yksinäisiä jo vuosien ajan.
Silti jaksamme ihmetellä sekä korkeita pettämislukemia ja eroprosentteja. Molemmat ovat monien mielestä liian suuria. Pettää tai edes rakastua ei saa ennen kuin on erottu ja liian kevein syin ei saa erota. Arvostetuin tapa on jäädä kuolleeseen suhteeseen ja alistua. Niin ne muutkin tekevät. Turha haihatella mistään paremmasta.
Niinhän me teemme. Tulemme arvostaneeksi vuosikymmeniä kestäneitä avioliittoja, vaikka emme tiedä yhtään mitään siitä, että mitä sen avioliiton pituuden takana ja taustalla onkaan. Liian usein siellä on pelkkää tyhjää ilmaa ja rakkaudettomuutta, mutta tärkeintä on pituus ja sinnittely. Parisuhde, jolla ei ole oman onnellisuuden ja hyvinvoinnin kannalta mitään lisäarvoa muuta kuin se, että se kestää ja kestää.
Kunpa alkaisimme arvostamaan yhtä lailla myös päättyneitä parisuhteita. Sillä irti päästäminen ja ero on yksi ihmisen parhaista valinnoista oman hyvinvointinsa kannalta. Erossa ihminen haluaa muutosta, haluaa elämäänsä jotain parempaa tai haluaa ainakin eroon jostain itselle sopimattomasta. Jokainen eropäätöksen tehnyt pitäisi kukittaa päätöksestään ja häntä pitäisi arvostaa siitä, että hän haluaa tehdä omasta elämästään onnellisempaa.
Sillä miksi viettää elämänsä arvokkaita vuosia jossain sellaisessa, joka ei anna onnellisuutta ja lisäarvoa elämään. Parisuhteen pitäisi olla ihanaa, soljuvaa, rakkaudellista, helppoa, nautinnollista, ilmavaa, vapaata, kuplivaa, onnellista ja sisältää sata suudelmaa päivittäin. Sellainen parisuhde tuo elämään lisäarvoa. Mikään muu ei tuo ja miksi sellaisissa viettää arvokasta elämänsä niin pitkään, kunnes elämä on ohi. Katkeruuden sijaan kun voi valita onnellisuuden.
Vähän sama kuin ihminen, jolle oopperassa istuminen olisi karmaiseva kokemus, menisi yhä uudelleen ja uudelleen oopperaan istumaan ja kokemaan tuon karmaisevan kokemuksen, vaikka vaihtoehtona olisi olla menemättä.
Vuosi 2023 on alussa ja tämä on erinomainen vuosi erota turhasta taakasta. Kannustankin näin vuoden alkuun ihmisiä eroamaan ja aloittamaan kulkunsa kohti omaa onnellisuutta ja hyvinvointia. Tämä on teidän oma elämänne ja ette tarvitse kenenkään lupaa sen toteuttamiseen.
Kepeässä ja ihanassa suhteessa eläville toivotan ihanan kepeää rakkausvuotta. Te olette olleet jossain kohtaa elämässänne rohkeita ja saatte siitä nyt palkkionne rakkauden muotoisena.
Kiitos Sami, näin aion tehdä tänä vuonna 2023.