Viikko 22
Aamuni Miehenä.
Se päivä alkoi oudosti. Heräsin järkälemäiseen miesoloon. Testosteroni koputteli kehoni eri osissa etsiäkseen rakoa ulospääsyyn. En tiedä johtuiko oloni hämärästä unestani, jossa seisoin ylväänä itse rakentamani hulppean hirsisen omakotitalon pitkässä eteiskäytävässä vasemmassa kädessäni jyhkeä iskuporakone, jolla porasin timantinkovaa betoniseinää ja oikeassa kädessäni pidin samanaikaisesti Anttilan kuvastosta tuttua alusvaatemallia, jota iskuporakoneen rajusti raikuessa rakastelin varmoin mutta hellin liikkein. Nousin nopeasti sängystä ja päätin ottaa päivän aikana sen mitä miehelle kuuluu.
Vilkaisin sängyssä vielä nukkuvaa vaimoani. Nuku vaan, ajattelin, pian tulen ja tiedät miltä rakkaus oikeasti tuntuu. Halusin syödä miesoloon sopivan aamiaisen. Mieleni teki pekonia suoraan paketista. Halusin iskeä lihanhimoiset hampaani pekonin rasvaiseen pintaan ja hakata nyrkeilläni rintoihin ja urahdella alkukantaisia miesääniä. Ajatuksena oli katsoa aamusaduksi Rambo kakkonen. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes avasin jääkaapin oven. Pekonin ja muun verisen eläinlihan sijasta jääkaapissa lojui vain viisi purkillista rasvatonta rahkaa ja sokeritonta vadelmakeittoa. Miesolo koki ensimmäisen veltostumisen kun pekonin sijaan lusikoin oranssiin Ikean jälkiruokakuppiin rahkaa, valutin päälle lorauksen vadelmakeittoa ja joukkoon sujautin hyppysellisen omena-kanelimysliä. Ensimmäisestä veltostumisesta alkoi varsinainen dominoefekti. Alkuperäinen suunnitelma oli juoda kahvi mustana suoraan pannusta, mutta pekonin puutteesta alkanut lipsuminen sai minut vaahdottamaan maidon kahvin sekaan kivan Strömsömäisesti. Myslikuppi toisessa ja latte toisessa kädessä sipsuttelin kohti sohvannurkkaa. Vasta istuessani kangassohvamme uumeniin huomasin, että olen vielä ihan alasti. Sohvan pehmeä pinta hiveli kivasti pyllyäni vasten, mutta kosketuksen tuoman nautinnon pilasi samantien takaraivostani kuulunut vaimoni toruva ääni: sohvalla ei saa syödä eikä istua alasti. Sohvalle tippuu ruokaa, joka ei lähde edes pestessä pois ja pyllystä jää ruma perseenkuva. Salamannopeasti nousin sohvalta, latte roiskahti kupista valtoimenaan velloviin neljään rintakarvaani ja vaahto lähti valumaan kohti paikkaa, jolla aioin hetken perästä näyttää vaimolleni miltä rakkaus oikeasti tuntuu. Miesoloni veltostui taas astetta heikommaksi. Kävelin makuuhuoneeseen hakemaan housuja jalkaan ja harmikseni vaimoni oli herännyt. Hän katsoi kirkkain juuriherännein silmin, kun tulin huoneeseen lattevaahtoa genitaalikarvoituksessani ja käteeni unohtunut Ikean oranssi jälkiruokakuppi. Sanat, jotka olin aikonut sanoa vaimolleni heti hänen herättyään kuivui kitalakeeni. Beibe, haluatko tuntea miltä rakkaus oikeasti tuntuu, jäi sanomatta.
Tunnin kuluttua tapahtuneesta istuimme vaimon kanssa sohvalla vierekkäin. Silmäni sumeni kyyneleistä, kun elokuvassa jota katsoimme puutarhatonttu lähetti omistajalleen postikortteja maailman eri kaupungeista. Suurisilmäinen ja sielukas nainen polki polkupyörällä kaupungin värikylläisiä katuja ja teki ihmisille hyviä tekoja. Rambo oli muuttunut Amelieksi ja lopputekstien aikana vollotin jo ääneen maailman kauneutta. Aamuinen miesolo oli valunut laten muodossa pisaroina ihokarvoihin ja kuivunut siihen. Oloni oli taas normaali. Kysyin vaimoltani luvan saanko syödä edes banaanin sohvalla. Se ei valuta. Hän ei antanut lupaa ja kuulin hänen sanoistaan miltä rakkaus oikeasti tuntuu. Menin vessan peilin eteen seisomaan. Katsoin itseäni silmiin. Muistelin aamuista tunnetilaani. Kuinka vajaan puolen tunnin ajan maailma oli auki kaikille alkukantaisille, brutaaleille mieshaluille. Sen tunteen voimalla palasin vaimoni viereen istumaan. Toin hänelle tullessani kokista, kun hän sitä pyysi. Siirsin katseeni kohti televisiota, jossa Liv-kanavalogon alla oli menossa ohjelma nimeltä kodikkaasti vuokralla. Tein mielessäni päätöksen, että illalla kysäsen vaimoltani lupaa, että josko pikkusen seksiä.