”Minulla on ystävä, joka kärsi 20 vuotta parisuhteessa narsistisesta, jopa psykopaattisesta puolisosta.
Ystäväni oli helppo saalis, sillä hän oli kiltti ja huonolla itsetunnolla varustettu nuori aikuinen.
Nopeasti tuli muutto yhteen, kihlat, häät ja ensimmäinen lapsi.
Ystäväni puoliso ei onnistunut työpaikoissaan, aina oli syy työpaikassa. Ystäväni siis elätti koko perheen, hankki kaiken mitä toinen vaati ja sai aina silti kuulla kuinka paska on.
Jos hän kävi missään muualla kuin töissä, hän oli tietenkin panemassa jotain muita. No olihan ystäväni pakotettu pitämään paikannus päällä puhelimessa, jotta puoliso näkee, missä hän on. Ja siitäkin huolimatta, puoliso tuli perässä joskus tarkistamaan, onko hän panemassa muita muun muassa abc:n parkkipaikalla, johon ystäväni kerran pakeni olemaan yksin.
Harhainen puoliso, joka paikallislehteä lukiessaan tuohtui kaikista lukijoiden teksteistä, sillä ne kaikki hänen mielestään puhuivat hänestä. Ystäväni lopetti lehden tilaamisen.
Tuli toinen lapsi kasvamaan tähän sairaaseen yhtälöön. Ja kyllähän lapsetkin osansa saivat. He saivat vanhemman, joka haukkui, syyllistyi, huusi ja alisti heitä ja toisen vanhemman, joka yritti hoitaa pelkonsa keskellä arjen edes jotenkin.
Monta kertaa ystäväni pakeni kotoa lasten kanssa väkivallan uhkaa. Poliiseja soitettiin myös kotiin, milloin puolison veitsen kanssa riehumisesta, milloin jostain muusta.
Koskaan ei näissä tilanteissa tehty lastensuojeluilmoitusta, ei viety puolisoa asemalle. Ei tehty mitään. Syynä kenties puolison näyttelijänlahjat sekä taito puhua, kääntää puolelleen sokeasti uskomaan jopa virkavalta.
Kun ystäväni viimein onnistui saamaan eron vireille ja puoliso suostui muuttamaan pois, ilmestyi sen jälkeen someen julkisia postauksia muun muassa hastageilla "vihdointurvassa", "stopväkivallalle", joihin tämän ystävät kommentoivat kuin lampaat, kuinka kamalaa hänellä varmasti on ollut ja kuinka on nyt helpottavaa, että pääsi turvaan. Itkeä vai nauraa sille, kuinka monta muuta ihmistä tällainen on saanut otteeseensa omalla sairaalla mielellään? Ex-puolison some alkoi täyttyä julkisista solvauksista, valheista ystävästäni, joihin taas kaikki komppaamaan ilman kyseenalaistamisen häivääkään.
Ystäväni oli saanut tässä kohtaa jo hieman voimia takaisin ja veti solvaukset sekä aiemman veitsiepisodin oikeuteen. Ei tullut ex-puoliso paikalle. Ei kuulemma ehtinyt. Tuomio kuitenkin tuli. Sakkoja, mutta silti. Se oli pieni henkinen voitto ystävälleni.
Loppuiko kaikki paska eron loppuun hoitamisen jälkeen? Ei tietenkään.
Ystäväni on estänyt numeron, ex-puoliso voi lähettää ainoastaan sähköpostia ja sitähän tulee vielä lähes kolmen vuoden jälkeen. Myöhään viikonloppuiltaisin tietysti. Näissä hän tuo jatkuvasti esiin kaikki ystäväni virheet, haukkuu kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Ystäväni ei ole vastannut mihinkään yli vuoteen, mutta silti exä jaksaa jatkaa.
Hän on kuitenkin keksinyt nyt (tehottomaksi todetun?) sähköpostiviestien lisäksi perättömät lastensuojeluilmoitukset, joihin hänellä onkin paljon varaa sanoa, kun on tavannut alaikäistä lastaan tänä vuonna kolme kertaa. Lapsi ei tahdo tavata. Eikä hän itsekään oikeasti välitä, mutta tottakai, jos lapsi neljän kuukauden välein tulee lähes pakotettuna käymään, näistä laitetaan heti someen kuvaa, kuinka meillä on pizzapäivää tai muuta upeaa yhdessä. Jotta muut näkevät ja tulevat kommentoimaan kuinka ihana äiti hän on, lähes ylivertainen!
Mitä haluaisin tällä avautumisellani tuoda esiin? Paljon kaikkea, mutta lähinnä vain tiivistetyn kertomuksen ystäväni jo yli 20 vuotta kestäneestä helvetistä. Ja vaikka hän eheytyy, hänellä tulee aina olemaan tuo katkera ja sairas ex-vaimo, joka ei kykene päästämään irti. Onneksi ex-vaimolla on vielä ystävät, jotka nielevät ihan joka ikisen tämän valheen."
