”Tavattiin yläkoulussa, hän vuotta vanhempi. Sellainen ”pahan pojan” ja ”hylkiön” maine. Kiinnostava siis kirjapinojen takaa kurkistavan ja itserustailemia runoja tekevän teinin silmissä. Kaikki kävi niin hitaasti. Sitä kasvoi teinistä aikuiseksi toinen toisensa vieressä. Melkein 15 vuotta vierähti. Ensin oli mustasukkaisuutta. Hän asui eri paikkakunnalla jonne menin melkein joka vkl ja koskaan minulla ei saanut olla aikaa kavereille varsinkaan poikapuoleisille. Se tuntui ärsyttävältä, mutta nielin sen. Nähtiinhän me harvoin. Kun kaverit oli karsittu pois elämästäni kaikki paheni vuosi vuodelta.
Kerran hän luuli minun pettäneen ja veti sormeensa valkovuotoani ja esitteli sitä todistusainestona(valkovuotoni on aina ollut runsas)
Hän kiihottui jos joku katsoi minua kaupassa mutta syyllisti minua kuitenkin siitä että minua katsottiin. (Olen aina pukeutunut mustiin tai tummiin pitkiin ihan tavallisiin markettivaatteisiin)
Halusi seksiä. Vuosien varrella unohduin itse kokonaan koska hän hoiti mielenterveyttään penetroimalla. Kertoi saavansa siitä mielihyvää ja sen parantavan mielialaa. Ei ollut ajatellut etten tykkää, sormettihan hän hetken.
Käytännössä makasi koko suhteen ajan sohvalla tai pelasi. Koska masensi ja yritti tulla kuuluisaksi youtube videoiden tekijäksi. Minun piti koulun ja työn ohella ymmärtää antaa aikaa sen toteutumiselle. Laati jopa aikataulun milloin en saanut häiritä.
Vaihtoi ruokavaliomme omien mieltymysten mukaan useita kertoja. Ei kuitenkaan jaksanut vaivautua kokkaamaan, joten tarvikkeet mätänivät kaappiin, koska en osaa enkä halunnut oppia laittamaan kaikenmaailman dieettiruokia.
Ei laittanut tiskejä, pyykännyt, siivonnut, koska oli joskus rikkonut lasin tiskatessa, ei tiennyt miten vaatteet pestään ja oli pölyallergikko. Lapsena äiti ja isoäiti tehneet kaiken puolesta. Ja ainiin, ne eivät sopineet hänen edellä mainittuun aikatauluun.
Sisustukset tehtiin niin, että hänellä oli aina oma huone, josta sai oven kiinni.
Ei kutsunut mukaan mihinkään, missä näki ystäviään saatesanoilla: et sä siitä tykkäisi, sä oot tommone kotihiiri.
Uhkaili, että jos lihoan ikinä, pyörittää mua tiellä kuin palloa että laihdun.
Jos puhuin erosta, uhkaili itsemurhalla. Yritti toteuttaakin pariin kertaan pitämällä veistä kurkulla ja kiertämällä vyön kaulan ympäri ja kiinnittämällä vyön oven kahvaan ja jääden roikkumaan siihen.
Käytti riitatilanteissa aina 30 cm pituuseroaan hyödyksi ja jäi eteeni seisomaan etten päässyt huoneesta pois kuin tönimällä ja lyömällä, jolloin koki minut "hysteeriseksi naiseksi", joka piti ottaa syleilyyn kuten elokuvissa tehdään.
Pariin kertaan riitatilanteessa kuristi ja kiihottui tilanteesta.
Kertoi minun olevan sairas koska olen panseksuaali ja muunsukupuolinen. Koki minun automaattisesti haluavan peniksen, koska en ollutkaan nainen.
Olin ainut joka tienasi rahaa ja kulutin kaiken häneen ja peruselämiseen. Hänen rahat menivät häneen itseensä. Otin velkaakin hänen tietokoneensa vuoksi, koska hänen luottopyyntöään ei hyväksytty.
Hän tarvitsi merkkivaatteita, koska hänen makunsa nyt vain on kallis. Itse jouduin tyytymään ale ja kirpparitavaraan, koska olinhan sellainen viherpiipertäjä.
Suhteen loppupuolella "avasimme" suhteen. Hän sai olla kenen kanssa vain, minä puolestaan vain naisten kanssa ja miesten kanssa vain jos ei ole fyysistä kanssa käymistä.
Matkalippuni ulos oli asumusero ja suhteen mietintätauko avoinen suhteen aikana. Kiitos miehelle joka ymmärsi tilanteeni ja kunnioitti minulle annettuja rajoja, mutta sai silti minut ymmärtämään tilanteen järjettömyyden.
Eron jälkeen löysin nopeasti uuden kumppanin, joka kohtelee minua hyvin rakastavasti ja kunnioittavasti. Tämänkin exä yritti pilata sillä, että lähetti viestin, jonka mukaan olen saastuttanut lapsemme, kun olen harrastanut seksiä jonkun muun kanssa. Niin paljon hän eron jälkeen vielä koki omistavansa minut henkisesti ja fyysisesti.
Toipuminen jatkuu varmasti koko loppuiän. Diagnosoituna masennus ja ahdistuneisuushäiriö, kuitenkin olen jollain ihmeen kaupalla jaksanut olla työelämässä, pieniä hengähdystaukoja lukuun ottamatta. Kovimman jäljen on jättänyt ihmissuhteisiin. Koen vaikeaksi tutustua ja ylläpitää ihmissuhteita. Ne kuormittavat, vaikka kaipaan niitä."
