”Kaipaan neuvoja. Näin miehenä, tämä blogi on ollut yksi kaista havaita omia tunteitaan ja toivon että jatkat blogin pitämistä. Uskon että meitä mieslukijoita on muitakin.
En kaipaa muistutusta siitä kuinka huono ystävä olen, tiedostan tämän itse ja kärsin tilanteesta. Pohjustan; Ystäväni on seurustellut pian 7 vuotta, heillä on yksi lapsi, eivät ole naimisissa. Meillä on isohko ystävä porukka, ystäväni kanssa oltu ala-asteelta asti kavereita ja tämän naisen olen tiennyt yli 10 vuotta, tutustuttiin paremmin kun alkoivat seurustella.
Tiedän faktana että ystäväni oli huono kumppani, myös omien sanojensa mukaan. Sanoo parantaneen tapojaan. Tiedän että tämä nainen oli vuosi sitten tehnyt eroa, hommannut kämpän jne. mutta ystäväni oli saanut puhuttua yhden mahdollisuuden vielä. Siitä on nyt kaksi vuotta kun havahduin tuntevani jotain tätä naista kohtaan, yritin antaa asian olla kun ”ihastukset tuleee ja menee”.
Pitkä juttu mutta päädyimme kuukausi sitten nukkumaan samaan sänkyyn. Otin hänet kainaloon nukkumaan, halasin ja rutistin tuota naista niin kauan kun sain, muuta ei tapahtunut. Aamulla hieman hävetti oma käytös, tilanne oli molemmille hämmentävä ja todettiin ”ollaan kuin ei mitään olisi”. Meillä on paljon yhteistä, elämän arvot samankaltaisia.
Erinäisistä syistä olemme viettäneet enemmän aikaa yhdessä tänä vuonna ja nyt olen pisteessä jolloin en pysty olemaan itseni kanssa. Haluan halata, koskettaa, suudella, pitää hyvänä, katsoa hänen nukkuvan, kuunnella hengitystä. Haluan kuulla hänen ajatuksiaan, haluan tuoda hymyn niille kasvoille. Tämä ei ole vain fyysistä, haluan oppia tuntemaan jokaisen ajatuksen ja luoda hänelle turvaa, tukea ja olla hänelle läsnä. Haluan koko paketin.
Tunnistan naisen katseesta ja ajoittaisista ”vahingossa” koskettamisesta että en varmana kuvittele tämän olevan täysin yksipuolista.
Samalla kärsin kun en halua tuhota ystävyyttä kaverini kanssa, poden jatkuvaa syyllisyyttä.
Onko tämä rakastumista, jos on en ole kokenut tätä ennen?”
