Sattuuhan se.
Tulla jätetyksi ja kuulla puolisonsa huulilta sanat, että minä en halua olla tässä suhteessa enää.
Lähden pois.
Tässä kohtaan tekstiä voisi kirjoittaa kuluneen fraasin, että suurinta rakkautta on osata päästää irti. Siksi kirjoitankin sen, koska se on totta. En tiedä, että onko se suurinta rakkautta päästää irti, mutta suurta rakkautta se ainakin on.
Se ei ole rakkautta pelkästään lähtijää kohtaan, vaan ennen kaikkea itseään kohtaan. Jäädä ajatuksellisesti roikkumaan johonkin sellaiseen, joka ei ole enää totta ja josta ei koskaan enää tule totta, vie omaa energiaa kaikesta muusta, tärkeämmästä ja rakentavammasta.
Suremiseen saa energiaansa käyttää. Tähän kohtaan voisi kirjoittaa kuluneen fraasin, että ero on kuin pieni kuolema. Siksi kirjoitan sen, koska se on totta. Erossa harvoin suree vain päättynyttä toimimatonta parisuhdettaan, vaan kaikkea sen parisuhteen ympärillä olevaa. Siihen lisättynä elämänmuutoksen aiheuttama pelko, niin maailma saattaa näyttää hetken aikaa turhan tummalta.
Surun päädyttyä tuleekin vihan ja epätoivon sijaan helpotus. Näin tämän pitkin mennä. Sammunutta liekkiä ei väkisin saa takaisin palamaan eikä sammuneen liekin alla pelkän tavan ja pelon vuoksi ole kenenkään loputtomiin hyvä elää ja olla. Se on kuin söisi mautonta keittoa haarukalla, Pyhimystä hieman muunnellen lainaten.
Onhan niitä tarinoita tullut nähtyä ja kuultua. Tarinoita, jossa irti ei päästetä vielä vuosienkaan kautta. Järjestetään kahdet rippijuhlat.
Eron helpotuksen täyttääkin loputon kauna ja viha, joka purkautuu kostona ja ripustautumisena. Haetaan huomiota heittäytymällä uhriksi tai heittäytymällä niin avuttomaksi, että saa huomiota jo pelkästään sillä, että alkaa olla avuttomasta huolissaan. Usein huoli on totta, mutta joskus myös pelkkää vallan käyttöä.
Ihminen on loukattuna arvaamaton. Hän saattaa tulla tehneeksi asioita, joita ei pitäisi tehdä ja joita tulee varmasti katuneeksi myöhemmin. Siksi loukatulle pitäisi osata puhua järkeä, jotta hän pysähtyisi ennen kuin on liian myöhäistä. Moni loukattu on kiittänyt myöhemmin väliin tullutta. Koska se on aina niin, että nopeimmin jaloilleen pääsee katsomalla siinä hetkessä peiliin kuin syyttää koko muuta maailmaa sattuneesta.
Tähän kohtaan tekstiä voisi kirjoittaa kuluneen fraasin, että ihminen on vapaa lähtemään. Kirjoitankin, koska se on aivan totta. Me emme ole kenenkään omaisuutta. Me emme voi olla toisesta riippuvaisia. Me emme ole kenellekään vastuussa hänen itsensä onnellisuudesta. Me voimme haluta rakastaa. Me voimme haluta vanheta yhdessä toisen ihmisen kanssa. Me voimme haluta olla yhdessä onnellisia.
Se, mitä me emme voi olla, on ripustautua toiseen ihmiseen ja ottaa häneltä vapauttaan pois. Se ei ole rakkautta. Se on aivan jotain muuta. Ihmiselle, joka haluaa lähteä pois, pitää aukaista ovi ja toivottaa hyvää matkaa.
Vaikka se sattuisikin helvetin paljon.
Vau.. Niin hieno ja upeasti kirjoitettu totuus.
Juuri tänä aamuna kirjoitin vastaavanlaisen viestin. Hellän kauniin.. Päästin irti ja vapaaksi.. Tuli hyvä ja puhdas olo tyhjyyden tilalle. Sillä rakkaus on kaikkea ja kaikessa.
Mä sain tänään kuulla nuo sanat tosin puhelimen välityksellä että mies haluaa lähteä kun ei jaksa enää olla se joka talouden rattaita pyörittää. Jouduin kaksi viikkoa sitten lomautetuksi nii kuin niin moni muukin tässä tilanteessa. Mies on uhkaillut erolla monia kertoja ennenkin ja minä olen varmaan ollut tässä se ripustautuja. Paras varmaan todella lopultakin uskoa että tämä parisuhde on perustunut toisen puolelta kylmästi rahaan vain, ei rakkauteen. Silti se sattuu kun itse on ollut tosissaan toisen suhteen ja halunnut uskoa että myös vaikeiden aikojen läpi selvitään…
Suurinta rakkautta on huomata se kumppani arjessa, silloin myös huomaa, kun toinen tekee lähtöä. Ei se voi olla yllätys, jos se on , niin pitäisi miettiä kuinka paljon olet kiinnittänyt huomiota siihen ihmiseen kenen rinnalla elät. Hän on varmasti muuttunut, erääntynyt. Kysyitkö silloin mitä kuuluu, onko kaikki hyvin. Nuo kysymykset kuuluu parisuhteeseen.
Jos on parisuhteessa, naimisissa tai avopuolisoina niin on luvannut toiselle olla rehellinen kaikessa. Jos yht’äkkiä haluaa suhteesta pois, se on itsekkyyttä, silloin ei ole alunperinkään puhunut kumppanille tunteistaan. Eikä ole missään nimessä rakkautta päästää toista menemään. Rakkautta on se että on toisen kanssa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Riitoja ja erimielisyyksiä tulee ja menee. Tämän päivän suhteissa niin helposti luovutaan, eikä olla valmiita näkemään vaivaa suhteen hyvinvoinnin eteen ja joka paikassa vaan toitotetaan miten täytyy ajatella itseään. Kaikki terapeutitkin sitä tuntuvat hokevan. Toki jos kumppani on väkivaltainen, joko henkinen tai fyysinen, silloin on lähdettävä.Molemminpuolinen kunnioitus on kaiken a ja o. Siitä syntyy luottamus ja rakkaus.