”Tapasin suomalaisen miehen, ja kaksitoista tuntia ensitapaamisemme jälkeen tuo mies tuli huoneeseeni, avasi paitani napit, nykäisi rintaliivini irti ja sai minut uskomaan, että olen haluttava nainen. En enää vain äiti tai arkinen vaimo. Yhtäkkiä minä, joka olin lähinnä suorittanut seksiä, tajusin rakastavani sitä. Miksi sen oivaltamiseen piti mennä kymmeniä vuosia?”
Näin kirjoittaa toimittaja Telle Hakkarainen Anna -lehden artikkelissa, jonka hän on itse kirjoittanut. Artikkelissa hän kertoo jättäneensä haluttoman aviomiehensä ja löytäneensä sen jälkeen ensimmäistä kertaa elämässään rakkauden ja nautinnon seksiä kohtaan.
Jätetään kyseinen tarina hetkeksi sivuun.
Seksittömyys parisuhteessa on salakavala ongelma. Se saattaa alkaa kuin itsestään ja lopulta siitä tulee tapa. Sitä tulee huomanneeksi, että viimeisen puolen vuoden aikana seksiä on ollut tasan kaksi kertaa. Nekin kerrat lähinnä sillä ajatuksella, että seksi nyt kuuluu parisuhteeseen, niin harrastetaan sitten sitä seksiä. Seksiä ilman tunnetta, halua ja intohimoa. Toisella termillä ilmaistuna, kyse on suorite- ja velvoiteseksistä.
Eihän sellainen lopulta yhtään mitään anna, joten monesti seksi loppuu kokonaan.
Niin kuin loppui eräästäkin jo nyt päättyneestä parisuhteesta, jonka toinen osapuoli kirjoitti minulle avoimen viestin muutama vuosi sitten. Viestissään nainen avasi tilannettaan parisuhteessaan. Hän halusi seksiä. Hän suorastaan janosi seksiä, jota ei kuitenkaan mieheltään saanut. Nainen kokeili ensin viettelemistä. Hän pukeutui iltaisin seksikkäästi ja meni tietokonepelejä pelaavan miehensä eteen tekemään aloitetta. Tilanne päättyi miehen lausahdukseen, että voitko mennä pois ruudun edestä.
Samalla tavalla päättyi kaikki muutkin naisen puolelta tulleet lähestymisyritykset, torjumiseen. Mies itse ei aloitteita edes tehnyt. Seuraavaksi nainen kokeili puhumista aiheesta, mutta vastaanotto oli samanlainen, se päättyi torjumiseen. Kolmas vaihe olikin astetta verran radikaalimpi. Eräänä iltana nainen kysyi mieheltään, että antaako mies hänelle luvan harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä, koska avioliitossaan hän ei sitä saa.
Vastaus oli jyrkän torjuva. Itse asiassa tällä kysymyksellä hän sai lopulta miehen huomion. Seksiin se ei johtanut, vaan rajuun mustasukkaisuuteen ja lopulta yhdistelmä seksittömyys ja miehen puolelta alkanut epäileminen ja vahtiminen johti prosessin neljänteen vaiheeseen eli avioeroon.
Virheekseen nainen kertoi sen, että oli eron jälkeen mennyt ääneen sanomaan eron syyn olleen miehen haluttomuuden ja suhteen seksittömyyden. Sillä hän oli saanut monen suulla tyrmäävän vastaanoton. Seksittömyys ei ole tarpeeksi hyvä syy erota. Se on aivan normaalia suhteessa. Ehkä tuomitsevimmin hänen eroonsa suhtautuivat ihmiset, jotka itse suostuvat elämään seksittömässä parisuhteessa.
Tilastollisesti moni parisuhde on melko seksitön. Neljä kertaa kuukaudessa on keskiarvo. Kun tiedämme, että on pareja, jotka harrastavat seksiä päivittäin, niin tilastollisesti sen vastapainona on pareja, jotka eivät harrasta seksiä edes kuukausittain. Ongelmaksi se muodostuu varsinkin silloin, kun toinen haluaa seksiä enemmän ja useammin kuin toinen. Jos kompromissina ei ole suhteen ulkopuolinen seksi, niin vaihtoehdoksi jää seksittömässä parisuhteessa eläminen tai eroaminen.
Onko seksittömyys tarpeeksi hyvä syy erolle, niin se on jokaisen oma asia.
Palataan takaisin Anna -lehden artikkeliin, jossa tarinan päähenkilö kertoo nykyisestä elämästään näin:
”Nyt olen 45-vuotias sinkku ja olen vihdoin löytänyt itsestäni sen naisen, jonka minun olisi pitänyt löytää yli 25 vuotta sitten. En väitä, että seksi on suhteessa ainoa tärkeä asia, mutta enää en voisi kuvitella suhdetta miehen kanssa, joka ei haluaisi minua. Joka päivä.”
Hänelle seksitön avioliitto oli riittävän hyvä syy erolle. Toki asiaan liittyi muitakin seikkoja, mutta ratkaisuaan hän ei ole päivääkään katunut.
Entä jos miehen kroppa ei ota naista vastaan? Ei tunne halua, kosketus ei tunnu hyvältä, ei kiihotu, ei seiso? Ja sen takana ei ole naisen fyysinen ulkonäkö eikä mikään mitä hän tekisi fyysisesti väärin, vaan hänen koko suhteen kestänyt tapansa dominoida kontrolloida, ottaa viimeinen sana eikä myöntää olevansa väärässä. Sen takia miehen kroppa sanoo ”ei”. Haluaisi haluta, haluaisi kiihottua, mutta joka ikinen kerta huomaa valtataistelun hiipivän seksin aikana mieleensä, eikä sen takia yksinkertaisesti pysty.
Samaan aikaan mies tuntee massiivista vastuuta avioliittolupauksestaan jota ei tahtoisi rikkoa, herkistä lapsistaan joiden vakautta ei haluaisi viedä pois, ja myös välittämistä kontrolloivaa vaimoaan kohtaan jota ei haluaisi altistaa yksinäisyydelle jota tämä pelkää. Ja mies ei halua olla se kodinrikkoja joka kävelee kaikkien silmissä pois, jättää ja hajottaa perheen. Eikä näiden vuoksi vain pysty lähtemään, vaan haluaa kantaa vastuunsa. Muttei kykene seksiin, vaikka haluaisi.
Onko tällaisessa tilanteessa oikein naiselta edellyttää ja vaatia mieheltä seksiä, ja ilmoittaa olevansa siihen oikeutettu, ja ehdottaa sen hakemista muualta jos kerta mies ”ei anna”?
Kuka tekee tässä kaikessa oikein, kuka väärin? Asiat ei aina ole ihan helppoja.
Ehdottomasti teidän vuorovaikutus on pielessä ja se pitää saada ensin kuntoon. Suhteessa on aina otettava toinen huomioon ja asioista on keskusteltava,eikä tehdä yksin päätöksiä. Pitää osata sanoa mikä ei tunnu kivalta toisen käytöksessä ja annettava toiselle mahdollisuus korjata käytöstään. Yleensä joitakin ikäviä käyttäytymis malleja pystyy muuttamaan halutessaan ja ymmärrän ettei tee mieli läheisyyttä,koska käsittelemättömät asiat vaan jää siihen väliin ja lopulta tuhoaa tunteet jos niitä ei työstetä. Henkinen ja fyysinen väkivalta samoin tuhoaa lopulta kaiken halun toista kohtaan.. Olisi hyvä nyt miettiä mitkä oli niitä asioita,mihin puolisossasi rakastuit joskus ja onko keskusteluyhteyttä,jotta asiaan saa ratkaisun. Joskus myös ero on hyvä vaihtoehto ja patempi kuin väkisin yhdessä olo lasten tai muun syyn takia. Rakkaus on ainut hyvä syy olla yhdessä 🙂
Kiitos muistutuksesta. Ja hyvistä ajatuksista.
Itse ajattelin myös tuolta kantilta. Elin pitkään parisuhteessa, jossa oli voimakasta kontrollointia ja painostamista. Yksin ollessani minulla oli kyllä haluja, mutta ei kumppanin ollessa paikalla. Hän tavallaan kontrolloinnilla ja nalkuttamisella kertakaikkisesti vei minulta halut täysin. Annoin kumppanin käydä vieraissa ja huomasin samalla, että minua ei enää koko kumppani edes kiinnosta enkä rakasta häntä enää. Lopulta sitten erosin ja hänellä menee ihan hyvin nykyään, on vissiin riittävästi ainakin seksiä.
Alkuun sain haukkuja kodin rikkojaksi ja vaikka miksi. Nyt olen hyvässä aikuisessa parisuhteessa ja minulla on hyvä olla, ei turhaa kontrollointia ja hyvää seksiä. Olen tyytyväinen, että lähdin suhteesta jossa ”en antanut”. Ei vaan kertakaikkisesti seksistä tullut mitään, kun ei ollu haluja toista kohtaan.
Tästä olisi kiinnostavaa vaihtaa ajatuksia kanssasi.
Onko sinulla sellaista mailiosoitetta jonka voisit antaa tähän? Voisin ottaa yhteyttä.
Otsikko suorastaan hyppäsi silmiini…
Elän uusiosuhteessa avopuolisoni kanssa. Virheistä oppineena 🙂 🙂 ja erokriisit läpikäyneinä me molemmat olemme avoimin mielin tässä uudessa suhteessa. Ja haluamme panostaa siihen ja välttää ne jo läpikäydyt karikot. Molemmilla on jo aikuiseksi kasvaneet lapset eli eivät asu kanssamme samassa taloudessa.
Meillä on mukavaa yhdessä; viihdymme siis toistemme seurassa. On huumoria, myös läheisyyttäkin esim. kosketuksia, suudelmia ja halauksia. Suhteen alun kiihkeän seksikauden jälkeen se seksuaalinen puoli on kuitenkin lopahtanut tyystin. Stressi, työkiireet ja muut murheet vievät arjessa suuren osan eikä aikaa tunnu löytyvän seksiin.
En pysty millään ymmärtämään sitä. Että kaksi aikuista ihmistä ei löydä hellään hetkeen muka aikaa. Meitä ei häiritse kotona ketään, esim ne pienet lapset. Eli spontaanille seksille ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa ei mielestäni ole mitään estettä. Miehen mielestä on.
Puhuminen ei ole auttanut, tuntuu että ahdistan toista sillä että haluan intiimimpää kosketusta. Usein. Miehelle riittää kainalossa pitäminen ja suudelmat.
Niinhän se sitten on että sitä janoaa eniten mitä ilman on. Olenko hullu kun ajattelen että haluan suhteelta ”kaiken”? Eli myös sen henkisen yhteyden lisäksi täydellisen fyysisen yhteyden. Olen miettinyt että voinko elää liitossa missä seksi on kevyt sivuseikka. Tuntuu että en ole täydellinen jos se asia puuttuu elämästäni. Mikä neuvoksi?
Itse kamppailen juurikin eroamisen pelon vuoksi. Vuosittain seksittömyys nousee esiin ja tuo mukanaan kriisin. Joka kerta olen antanut periksi ja ongelma lakaistu maton alle. Sitten olen taad hetken tyytyväinen kun olen saanut 4 krt vuodessa. Nyt alkaa vain olemaan mittari täynnä. Tilanne on mennyt jo siihen että epäilee sitä onko itsesä enää seksiin vaikka sit saisi, onko mieskunto mennyt sen myötä kun ei ole tullut halutuksi. Vaikeita aikoja ja päätöksiä.
Ainakin huonoin vaihtoehto on liiton ulkopuolinen salasuhde vaikka saisi luvankin siihen
Sitä ihmettä ei tule. Olen odottanut 30 v . Älä tee samaa virhettä, jos muutoin elämäsi sallii muutoksen. Syitähän on. Itselläni tärkein eron lykkäilyn syy ovat olleet lapset. Nyt tuntuu että olen täysin hukannut oman seksuaalisuuteni. Seksiä on 1-2 kertaa vuodessa ja parempaa on aina luvassa,)
Älä jää missään nimessä. Älä tee samaa virhettä ku minä. Mulla lienee jo myöhäistä korjata mitään, mutta älä sinä jää odottamaan ihmettä, sitä ei tule.
Maija – laittaisitko yhteystietosi minulle tänne: natashquan04@gmail.com? Haluaisin kuulla lisää.
Jos parisuhteelta ei saa kaipaamiaan asioita, oli sitten kyse mistä tahansa muustakin kuin vain seksistä, niin minusta se on täysin pätevä syy kyseenalaistaa onko parisuhde itselle se oikea.
Myös yksi näkökulma lisää. Kumpikin haluaisi seksiä paljon, mutta mies ei osaa, eikä pysty antamaan. Siis mies kestää ihan korkeintaan minuutin..jos esileikkiä ennen yhdyntää niin 5sekuntia.. yritystä kyllä löytyisi, mutta… myös on olemassa miehen mukaan vain yksi asento yhdynnässä ja muihin hän ei vaan kykene..ei pysty siis.. myös ainut paikka on pimeässä peiton alla.. myös arkiset pusut ja kosketukset eivät onnistu, kun mies ei osaa.. tähän on ajauduttu miehen lopetettua alkoholin juominen. Muuten hän olis täydellinen mies. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen aikaisemmin tottuna saamaan seksiä ja läheisyyttä paljon . Nyt mies ihmettelee minun outoa käytöstä, koska olen jo monta kuukautta miettinyt, että mitä ihmettä pitäis tehdä. Erotako huonon seksin ja läheisyyden puutteen vuoksi muuten täydellisestä miehestä?