Minusta on ihanaa koskettaa sinua jo heti aamusta. Avata sinut aamulla sormenpäilläni kehräämään kuin kissa.
En ymmärrä ihmisiä jotka eivät kosketa ollenkaan. Koko päivä ilman koskettamista. Minä en voisi elää ilman päivittäistä annostani sormenpäitäni rakkauteni pinnoilla. Laskin että viime viikolla annoin kosketusta keskimäärin rakkauden kohteelleni kuusi tuntia päivässä. Tai ehkä kosketuksia oli vähemmän, mutta vierellä, seurassa ja lähekkäin olimme keskimäärin tuon ajan. Sängyssä annoin sinun kehrätä edessäni yhtä iltaa lukuun ottamatta joka ilta ja kylläpä sinä hehkuitkin kuumana siinä lakanaa vasten. Ja älkää kuvitelko, että puhuisin nyt puhelimestani.
Itse tykkään kosketella eniten aamuisin. Silloin on levännyt olo ja sitä jotenkin odottaa heti herättyään, että kohta saa taas kosketella. Päiväaikaan on aikaa tehdä sitten jotain omia juttuja, koska eihän rakkautta saa tukahduttaa liialla läsnäololla. Pitää antaa aikaa itselle, sillä jatkuva nysvääminen toisessa kiinni johtaa ennen pitkää tilanteeseen, jossa kosketuksia ei enää haluakaan antaa tai sitten se muuttuu väkinäiseksi, lähes pakoksi.
Onhan niitä ajanjaksoja, jolloin haluaa vielä enemmän aikaa vain itselle ja ajatuksilleen. Silloin pitää kuunnella itseään ja antaa aikaa itselle ja ajatuksilleen, koska sen jälkeen käy aina niin, että palaa entistä ehompana ja kosketukset ovat yhä intensiivisempiä.
Sitten on esimerkiksi niitä päiviä, jolloin lapsi ei pääse päiväkotiin, koska on kipeä. Silloin intensiivinen koskettaminen on vähän haastavampaa, mutta onneksi voi laittaa Pipsa-Possua pyörimään suoratoistosta ja sen ajan voi harrastaa huoletta rakkautta. Kyllä niitä keinoja on, sillä jos ihminen joka haluaa löytää keinot ja ihminen joka pelkää, tekosyyn.
Ilman koskettamista kaikki kuihtuu pois. Ilman päivittäistä kosketusta rakkaaseeni tätäkään tekstiä ei olisi syntynyt, koska sanat eivät tule itsestään näkyville. Lapsi katsoo vieressä lastenohjelmaa ja minä koskettelen sinua läppärini, rakkaani. Ensi viikollakin lupaan olla sinulla vähintään kuusi tuntia päivittäin.
Aivan ihana kirjoitus. Tuollaista elämä voisi olla, jos olisi joku joka rakastaa ja jota rakastaa. Minulle sitä ei suotu.
Tämä teksti kertoi siis rakkaudestani läppäriini.