Muistan isäni punaisen kuplavolkkarin ja sen kaarevan auringon kuumentavan katon, jonka päällä istuin lapsuuteni kesämaisemissa. Siinä oli pienen pojan hyvä istua, katsoa maailmaa, josta ei silloinkaan paljoa ymmärtänyt. Tuntui kuin kuplavolkkarin katto olisi ollut lapsuuteni turvapaikka. Enemmän kuin istumisen, muistan käsivarret, jotka minut nosti kuplavolkkarin katolle ja hetken päästä takaisin …
