Jyväskylän yliopiston tutkimukseen osallistuneet isät kokivat, että yhteiskunta vaatii heiltä liikaa eikä tarjoa riittävästi tukea heidän vanhemmuuteensa. Erityisesti työpaikoilla työnantajat eivät tunnu edes olettavan että miehenä olemiseen kuuluu myös vanhemmuus ja että moni moderni mies ottaa vanhemmuuden tosissaan. Tästä uutisoi tänä aamuna muun muassa Yle. Lehtien kommenttipalstalla aiheesta käydään hämmentävää …
”Isähahmo nro1 ) Mä olen tullut suomeen vuonna -91Mulla oli isäpuoli, hän menehtyi hiljattain. Vaikka hän ei ollut mun oikea isä. Hän oli mulle isän malli. Kohteli mun äitiä aina kunnioittaen ja niillä oli rakkautta paljon ennen isän sairastumista. Opetti mulle työnteon ja yrittäjyyden. Vaikka meillä oli erimielisyyksiä niin silti …
”Oma isäni ”katosi” minun ollessa pieni. Myöhemmin mummo kertoi äitini häätäneen isäni elämästäni pois. Tutustuin isääni vasta parikymppisenä. Alusta asti tulimme hyvin toimeen, emme keskustelleet menneisyydestä juuri ollenkaan, se kävi selväksi, että asia harmitti häntä. Yllättävän hyvin sen jälkeen hän astui elämääni ja ehkä yritti hyvittää menetetyt vuodet. Koskaan hän …
En juuri muista aikaa lapsuudestani. Muistan aikaa nuoruudesta, äitini petti isää.Alkoholin käyttö isällä lisääntyi ja huonot asiat koko perheen elämässä oli arkea. Tuli avioero kun olin teini. Mielessäni päätin 13 vuotiaana, että en ole isän kanssa tekemisissä jos hän juo…Näin kuluikin sitten yli 20 vuotta. Satunnaisesti törmättiin, mutta eipä juuri …
”En pitänyt isääni yhteyttä 20 vuoteen. En tiedä voiko sellaista ihmistä kutsua isäksi, joka antaa remmiä jos naurat liian kovaa. Saat selkääsi hiustenkuivaajan johdosta kun vahingossa tiputitit sen tai kun menet puolustamaan äitiäsi niin isäsi tönäisee sinut portaat alas. Et ole koskaan mitään eikä sinusta koskaan tule mitään. Ja kyllä …
”Laumasi voit valita, sukua et, suvun kanssa, eikä kenenkään muunkaan energiasyöpön tai epäystävällisen, ilkeän ihmisen kanssa ei ole pakko olla. Tai no ehkä työelämässä on pakko sietää, jos työpaikan vaihto on mahdotonta, mutta kyllä siinäkin työnilo ja työteho laskee kuin lehmänhäntä ja sen myötä elämänilo. Mä en ole tavannut perhettäni …
”Synnyin 1970-luvulla äitini lomaromanssin seurauksena. Tiedän isäni nimen, mutten juuri muuta hänestä. Olen koko ikäni kaivannut lisää tietoa isästäni ja jonkinlaista suhdetta häneen. Isän puuttuessa elämästäni hänen paikkansa otti isoisäni – taatani, kuten me satakuntalaiset lapsenlapset häntä kutsuimme. Vaikka hän menehtyi iäkkäänä syöpään vuonna 1992, ajattelen häntä edelleen päivittäin, rakastan …
”Syöt tai itket ja syöt, pöydästä ei nousta ennenkuin lautanen on tyhjä.” ”Ai aiot hakea taidepainotteiseen kouluun? Turhaan sinne haet, et sinä sinne mitenkään pääse kuitenkaan.” ”Lukioon? Ei sinun arvosanoillasi” ”Jos otat tatuointeja tai lävistyksiä, ei ole enää kotiin asiaa. Et myöskään ole enää lapseni” ”Etkö tuon parempaa arvosanaa saanut, …
”En tiedä miten sinua voisin sanoilla kuvailla sinua enempää. Sinulle joka kasvattaa neljää upeaa poikaa vaikka kaksi heistä ei ole biologisesti sinun. Sinulle joka kasvattaa heitä aina tasavertaisesti. Sinulle joka auttaa aina, kuuntelee, peittelee ja lukee iltaisin, Sinulle joka sydäntä raastaen ikävöi heitä niin paljon kun he eivät ole paikalla. …
”Olemme aina yhdessä, ajatteli Hanna -Sitten tuli avioero, eikä Hannalla ollut työtä, rahaa eikä säästöjä.” Näin kertoi Helsingin Sanomissa tällä viikolla ollut otsikko ja ingressi. Ei mennä kyseiseen keissiin mukaan, mutta mennään artikkelin teemaan ja kulmalla, josta vihdoin pitäisi muuallakin puhua vieläkin suuremmilla kirjaimilla. Mikä saa meidät tässä kulttuurissa yhäkin …