”Kun olin lapsi, ajattelin, että minulla on maailman paras isä. Sellainen, joka on vähän outo ja joissain asioissa tiukka ja turhan pelottava, mutta hän oli juuri minun isäni ja siksi hirvittävän erityinen. Lapsena saatoin polkaista isän työpaikalle syömään kanelikorppuja ja tutkimaan vastamaalattuja autoja. Joinakin aamuina heräsin väkisin katsomaan formuloita, kun …
”Isäni oli pahoin alkoholisoitunut, eikä oikeastaan läsnä lastensa elämässä. Hän oli siinä, kotona, mutta aina humalassa ja autotallissa korjaamassa autonromuja. Töistä tullessa hän avasi pullon ja kun hän oli kotona, oli tunnelma kireä ja hyvin usein pelottava, sillä alkoholin liikakäytön lisäksi kotona oli koko lapsuuteni ja nuoruuteni läsnä väkivallan pelko. …
Esitietoa. (Olen nyt 32 vuotias, joten lapsuuteni olen viettänyt lama-ajan Suomessa 90 luvun alussa. ) ”Kun mietin isääni, on tunteeni hyvin ristiriitaiset. Isäni on ollut se, joka ei koskaan ollut kotona ja silloin kun oli usein humalassa tai kavereiden kanssa, mutta osin myös se ihminen, joka aamuisin torkkui …
”Nyt tuli tilaisuus kirjoittaa aiheesta joka ahdistaa vuosi vuodelta enemmän. Se on isänpäivä. Se marraskuun piinapäivä. Lapsuudestani muistan hyvin vähän ja ”isä” on syyllinen siihen, että olen paljon halunnut asioita unohtaa. Hän ei koskaan ollut kuin isä. Ei koskaan ottanut mukaan kodin askareisiin, pitänyt sylissä tai lukenut kirjaa. …
”Isä oli elämäni yksi merkittävimmistä henkilöistä. Hän kuoli joulunaikaan vuonna 2015 sydäninfarktiin, oma poikani oli tuolloin täyttämässä juuri kaksi vuotta. Isä oli lapsuudessa viikonloput aina reissuillaan ja lomilla kului viinaa, hän oli alkoholisti. Ja yksinhuoltaja. Hän on kasvattanut minut. Lapsuuteen kuului turvattomuutta kun oltiin kotona yömyöhään yksin ja ei tiedetty …
”Lukemani lukijoiden tarinat iseistään saivat minut kirjoittamaan lopulta omastani. Isäni oli päihderiippuvainen. Alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttäjä. Ensimmäiset muistot lapsuudesta ovat n 4-5 vuotiaana, kun isä lyö, hakkaa, kuristaa, pahointilee äitiä. Isä on humalassa, suurimman osan ajasta, aina. Hän ei ole meille lapsille väkivaltainen, mutta äidille aina, koko ajan, vuosien ajan …
”Äiti ja isä erosivat jo ennen syntymääni, eivät olleet naimisissa tuskin edes kihloissa. Minä olen luultavimmin ”vahinko”, jonka ei ollut tarkoitus saada alkuaan. Äiti ei ole koskaan juuri puhunut hänen ja isäni suhteesta enkä minä ole tullut enää vanhimmiten kysyneeksi. Ainut asia minkä kertoi oli, että eron syynä oli isäni …
”Hei isä, mä haluan kirjottaa sulle kirjeen. Muistatko sä mun lapsuudesta mitään?Muistatko esimerkiksi sen kun lapsena lupasit rakentaa mulle kauhutalon sen rivitalon etupihalle. Siellä ois kaikkea pelottavaa ja mä veisin mun kaverit sinne, ja kertoisin niille et se on mun isän tekemä. Siitä lupauksesta meni aika kauan, taloa ei kuulunut …
”Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta. Näin jälkeenpäin ajateltuna luulen, että kaikki tiesivät, mitä kotonani oli meneillään. Kukaan ei vaan uskaltanut kysyä tai sanoa ja ajan kanssa sitä oppi ikään kuin varjelemaan muita siltä tiedolta. Koin, etteivät muut jaksaisi kantaa sellaista taakkaa. Niimpä en koskaan kertonut. Edes parhaille ystävilleni. Vielä tänäkään päivänä …
”Minun isä kuoli sydänkohtaukseen sinä vuonna kun olin täyttämässä kahdeksan vuotta. Muistikuvat isästä on vähäiset, mutta eläväiset. Vanhoja valokuvia katsellessa toivon, että muistaisin elämääni isän kanssa paremmin. Olin hänelle kuulemma ”pikkuinen”. Isäni oli äidin sanojen mukaan hyvä isä. Hän on vahvasti edelleen läsnä elämässäni, lähes tulkoon päivittäin ajatuksissani. Suru on …