Ajatelkaa, se voi lopulta olla niinkin yksinkertaista. Kaiken sen huutamisen, solvaamisen ja nalkuttamisen riveillä ei ole väliä, vaan rivien väleillä. Sieltä kuuluukin se syvin sanoma kaikelle sille pahalle ololle, joka purkautuu epätoivoisena huutona. Minä en tule huomatuksi. Minulla on turvaton olo. Ei lähtisikään tilanteessa puolustautumaan, hyökkäämään tai vetäytymään. Tulisikin kohti, …








