”Elin parisuhteessa lähes 30 vuotta ja pohdin eroa todella pitkään, vuosia. En halunnut jättää puolisoani yksin ja ”pulaan”. Alkoholi oli suurin ongelma. Lisäksi puolison masennustaipumus, passiivisuus, erilaiset sairastelut ja penkkiurheilu sohvalla, joka meni ohi kaikesta yhteisestä tekemisestä, vaikuttivat eroajatuksiin. Itse keksin kaikenlaista tekemistä lasten ja ystävien kanssa ja pidin huolta omasta kunnostani. Puolison mielestä halusin elämältä paljon enemmän kuin hän. Hän oli tyytyväinen. Toki ei enää seksikään sujunut, eikä läheisyyttä ollut. Mutta omien sanojensa mukaan ei niitä kaivannutkaan.
Tunsin olevani loukussa. En ollut onnellinen. Yritin puhua asiasta hänelle, mutta vain toista kuulokkeen puolta raottamalla hän kuittasi asiani lyhyesti. En enää jaksanut puhuakaan. Yhteys oli katki. Olin yksinäinen parisuhteessa.
Lopulta sain rohkeutta puhua kunnolla, paikassa jossa ei ollut mahdollisuutta paeta keskustelua. Aloitimme puhumaan, paljon. Kävimme pariterapiassa ja kävin yksin terapeutilla. Yhteys palasi, mies oli juomatta jonkin aikaa, hän lenkkeili ja laihdutti, seksikin parani. Mies alkoi kuitenkin taas repsahdella alkoholin suhteen ja tajusin, että kierre on taas alkamassa. En jaksanut sitä enää kertaakaan. Myöskään elämännälkäni ja seikkailunhaluni eivät kohdanneet liitossa ja lopulta päädyimme eroon. Pariterapia, pitkät keskustelut ja yhteyden osittainen löytyminen eivät kuitenkaan menneet hukkaan.
Ainakin voin sanoa, että yritin kaikkeni.
Nyt vuosi eteenpäin lopullisesta erosta voin todeta, että tein oikein itseäni kohtaan. Kävin eroryhmänkin vielä varmistaakseni, etteivät asiat jää omalta osaltani käsittelemättä ja siirry seuraavaan suhteeseen. Expuolisoni voi todella huonosti. Hän ei jaksa ottaa kunnolla vastuuta itsestään, kun en ole enää huolehtimassa. Lasten takia toivon, että hän ottaisi jostain apua vastaan ja pistäisi itsensä kuntoon. Ottaisi vastuun itsestään. Enää se en ole minä, kun hän ei halua minua nähdäkään. Toivoisin että hän löytäisi itselleen kumppanin, jonka kanssa hän voisi hyvin ja olisi onnellinen.
Itse voin paremmin kuin koskaan. Lapset/nuoriso voivat hyvin, kun ilmapiiri kotona on vapautunut. Ei ole enää isoa ok-taloa, mutta ei ne seinät merkitse vaan se mitä niiden sisällä on. Ja sattumalta löysin ihmisenkin, jonka kanssa seikkailu on jo alkanut. Valtava elämännälkä pääsee nyt valloilleen ja olen onnellisempi kuin pitkiin aikoihin ellen jopa onnellisempi kuin koskaan.
Pitkästä avioliitosta opin ainakin sen, että asioista pitää puhua kunnolla ajoissa ja jatkuvasti. Jos ei yhteyttä ole, ei liitto voi onnistua. Läheisyys, sielunkumppanuus, hyvä seksi sekä yhteiset unelmat ei ole liikaa vaadittu parisuhteelta!"
