”Kiitos kirjoituksestasi koskien valintaa olla lapseton. Minun valintani on asia, minkä muut tietävät minua paremmin. Pari vuotta sitten, lapsettomien lauantaina, kirjoitin näin:
”Lapsettomien lauantai.
Tässä muutamia helmikommentteja, joita mulle on aiheesta viljelty:
”Elämästä ei ymmärrä mitään, jos ei oo lapsia.” (Niin, vekkulisti sitä on sitten mistäänmitäänymmärtämättä selvinny yli 40 vuotta.)
”Mieti vielä sitä lasten hankkimista!” (No kas, siinäpä vasta neuvojen neuvo, sillä yhtään en oo asiaa miettiny! Niiku ikinä.)
”Rakkaudesta ei tiedä mitään ilman lapsia.” (Ok, tsek!)
”Kyllä se mieli vielä muuttuu. Niin kävi mullekin.” (No mutta sittenhän se menee niin kuin sullakin! Hitsin kivaa, et meillä on tismalleen samat ajatukset, asenteet, arvot, historia ja tulevaisuuden toiveet. Perustetaan kerho 
)
”Sä oisit hyvä äiti.” (Anteeks, mut mistä SINÄ sen tiedät, jos mä itse en ees halu arvailla?)
”Sä tuut joskus vielä suremaan sitä, et sulla ei oo lasta tai lapsia.” (Onneks tiedät tämänkin ja kerrot, niin osaan valmistautua pahimpaan. Kutsun sut sit mukaan surujuhlaan itkijähenkilöksi.)
Tahaton lapsettomuus tai valittu lapsettomuus ei ole muiden utelun tai arvostelun tai mielipiteiden kohde. Ja se voi olla todella kipeä ja arka asia, joten ollaan tässä(kin) teemassa sensitiivisiä, järkeviä, tunneälykkäitä ja ihan vaan fiksuja ihmisiä toinen toisillemme.
Ja kyllä, absolutismi on joillekin vaikea asia. Siskoni, joka ei ole koskaan edes maistanut alkoholia, on saanut kuulla suoranaista vittuilua valinnastaan.
Kummallinen on ihminen."
