”Tiesin että riskit vaikeaan eroon oli olemassa. Ex-vaimoni on ehdoton ja jyrkkä. Hänen sanansa oli laki ja sitä sanaa ei mikään voima kaataisi. Siksi lähdinkin.

Meillä on kaksi lasta. Iät voit poistaa tekstistä. Alkuun kaikki sujui, jos ei jouhevasti, niin ainakin jotenkin. Sain exäni suostumaan siihen, että saan lapset joka toinen viikonloppu torstaista sunnuntaihin. Vikkoa en saanut, koska ”itsehän meidät vittu hylkäsit”.

Reilun puolen vuoden jälkeen tapasin naisen ja aloin viettää aikaa hänen kanssaan. Lapseni eivät häntä tavanneet, enkä edes puhunut hänestä. Kunnes tapahtui kaiken muuttava asia. Exäni näki meidät yhdessä käsikädessä kävelemässä.

Alkoi ensimmäinen helvetti.

Tivaamista sekä minulta että lapsilta että onko lapseni viettäneet aikaa naisen kanssa. Lapsille exäni laati säännöt, että jos nainen tulee käymään luonani niin heti soitto hänelle ja hän tulee hakemaan lapset pois. Uhkaamista siitä, että en näe enää lapsiani jos aion ”sen huoran” tuoda lasteni elämään.

Tottelin häntä, koska pelkäsin. Pelkäsin, että menetän lapseni jos alan seurustella liian tiiviisti uuden rakkauteni kanssa. Sovin naisen kanssa, että näemme vain silloin kun minulla ei ole lapsia.

Kunnes noin puoli vuotta tuosta näimme vahingossa yhdessä. Olimme kauppakeskuksessa ja törmättyämme päätimme käydä yhdessä eräässä hampurilaisravintolassa, koska olimme kaikki menossa sinne muutenkin. Tämä kantautui mitä luultavimmin exäni lasten tenttaamisen johdosta hänen korviinsa.

Alkoi rajumpi helvetti.

Monen päivän soitto- ja viestiralli. Sain kuulla olevani täysin kelvoton isä ja ihminen. Olin pilannut lapsilta turvallisen kasvuympäristön itsekkyydelläni. Mennessäni hakemaan lapsiani seuraavan kerran itselleni, exäni oli lähtenyt lasten kanssa toiselle paikkakunnalle. En saanut lapsiani. Enkä saanut seuraavallakaan kerralla. Tuli puolentoista kuukauden tauko sille, että lapseni näkivät minut ja minä heidät ja tämä exäni yksipuolisella päätöksellä.

Minua neuvottiin olemaan yhteydessä poliisiin tai sosiaaliviranomaisiin, koska exäni rikkoi tapaamissopimusta, mutta ei minulla ollut voimia. Ikävöin lapsiani liikaa ja tiesin, että hekin ikävöivät minua. Mitä olisi pitänyt tehdä? Mennä poliisien kanssa hakemaan lapset ja aiheuttaa heillä trauma.

Tämän jälkeen muutama viikonloppu meni hyvin, kunhan suostuin soittamaan videopuhelun exälleni joka ikinen ilta. Samassa puhelussa lasteni piti omin sanoin kuvata päivän kulkua äidilleen. Voitte te ajatella, että olen heikko vätys, mutta tein sen siksi, että pelkäsin jääväni ilman lapsia jälleen kerran.

Niin kuin jäinkin. Siksi koska en suostunut jättämään ”huoraani”. Olen jäänyt ilman lapsiani useaan otteeseen ja toisinaan jälleen saanut heidät. Olen väsynyt. En jaksaisi taistella siitä, että näen säännöllisesti omia lapsiani. En jaksa selittää ulkopuolisille, että miksi en heitä näe. Monen heistä silmissä olen vain välinpitämätön ja minua ei lapseni tapaamiset kiinnosta. Olen lastenhylkääjä.

Minä en tiedä mitä tehdä, koska en haluaisi alkaa tappelemaan oikeudessa, mutta ei minulla taida enää vaihtoehtoja olla.

Minulla on ikävä lapsiani joka ikinen päivä.”

7 kommentti

  1. Olen pahoillani 😭 Jotkut naiset ovat sitten … ja syvältä, kyllä voin sanoa naisena näin. Valitettavasti sulla on vain kaksi mahdollisuuttaa: Tyytyä hiljaa kohtaloosi, mistä ei jää mitään dokumenttia. Tai mennä oikeuteen, mistä jää dokumentit. Mitkä joskus myöhemmin kertoo lapsillesi, että olet ainaki yrittänyt. Koska suurella todennäköisyydellä exäsi ei puhu sinusta kovin kauniisti lapsillesi😭

  2. https://yle.fi/uutiset/3-7498022
    https://www.svahn.fi/vieraannuttamisessa-eniten-karsii-lapsi/

    Kirjoittajalle:
    Itselläni oli hieman erilainen tilanne. Jouduin suojelemaan lastani isovanhemmiltaan. Muutenhan olisinkin pitänyt isovanhemmat etäällä elämästämme, ellemme olisi olleet lastensuojelun asiakkaita. Näin ollen nuo pääsivät luikertelemaan elämäämme sosiaalipalveluiden kautta. Sossut onneksi ottavat tosissaan sen, mitä olen kertonut. Sossut varmistivat nämä kertomukset myös todistajilta, jotka pystyivät vahvistamaan sen tosiasian, että vaara sille, että isovanhemmat myrkyttävät lapsen mielen minusta, on olemassa ja todennäköinen. Näin ollen isovanhemmilla on sosiaalitoimen myöntämä tapaamisoikeus valvotusti. Puolueeton aikuinen, johon luotan ja joka pystyy pitämään lapsen edun ensisijaisena, käyttää lastani näissä tapaamisissa, joita onneksi on hyvin harvoin. Itse voin noina ajankohtina pahoin, vaikka yritänkin pitää kirkkaana mielessäni, että kaikki on hyvin, kun on tämä tietty aikuinen lapseni kanssa.

    Vaatii ihan liikaa voimattoman voimia lähteä taistelemaan, mutta jos olisi edes se yksi taho, mistä pyytää apua, vyyhti lähtisi purkautumaan, toivottavasti parempaa kohti.

    Etähalaus.

  3. Olisiko kannattanut yrittää hoitaa parisuhde kuntoon eikä elää tuollaista elämää, pilaten lastenkin elämän? Naurettavaa syytellä ex-vaimoa jos itse rikkoo perheen.

    1. Nimimerkille hirveä ihminen.

      Minut on jätetty toisen naisen vuoksi ja jäin kahden lapsen yksinhuoltajaksi.
      Siltikään en ymmärrä kommenttiasi.
      Vaikka liitto päättyy ja toisen elämään tulee uusi kumppani, se ei oikeuta exää tuhoamaan lasten välejä toiseen vanhempaan.
      Tuolla katkeruudella vahingoittaa vain lapsiaan. Ja itseään.
      Kun lapset kasvavat, he ymmärtävät kyllä etäännyttäjän kierot teot. Usein se on liian myöhäistä, koska lapset ovat jo etääntyneet vanhemmastaan. Mutta se pilaa myös lasten ja etäännyttäjön välit.

      Koville otti minullakin Mutta en ole koskaan puhunut lapsilleni pahaa isästään. Yritin tukea heidän tapaamisia Mutta isää ei kiinnostanut. Tärkeämpää oli heilastella uuden morsion kanssa ja paapoa hänen lapsiaan.

      Toivon valtavasti voimia kirjoittajille! Älä luovuta, lapsesi ymmärtävät vielä kuka teki ja mitä ❤️

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *