Sinä olet hieno isä. Olet niin kiinnostunut siitä, mitä lapsellesi todella kuuluu, annat aikaasi, kyselet, olet antanut rajat ja rakkautta. Olet näyttänyt itsestäsi inhimillisyyden ja herkkyyden, ihmisyyden. Olet tukenut kasvussa. Sinä et ole lasteni isä, mutta oman lapsesi isä olet. Joskus se tuntuu kipeältä, että emme jaa biologista vanhemmuutta, kun …
”Matkani isäksi on ollut monella tapaa kuoppainen tie. Sitä on kuitenkin ajanut eteenpäin halu olla isä lapselle, ja vielä sellainen jota oma isäni ei ollut. Oma isäni oli läheinen, mutta teki paljon töitä ja piti kuria. Tunteista ei puhuttu ja eniten sain kuulla puhetta kun joku olikin mennyt pieleen. Hän …
”Olen aina halunnut isäksi. Olen tiennyt jo varhaisesta aikuisuudesta lähtien, että en voi koskaan tulla isäksi. Tai ainakaan biologiseksi isäksi. En halua kertoa syytä siihen, että miksi se ei ole ollut mahdollista, mutta se liittyy sairauden jälkitautiin, joka vei minulta mahdollisuuden siihen. Olen ollut muutaman vuoden varaisänä. Olin parisuhteessa naisen …
”Isä oli käytännössä koko yhteisen aikamme ajan etäinen. Ei hän iloinnut eikä ottanut suruihin kantaa, hän vain oli olemassa. En muista, että hän olisi koskaan kysynyt minulta kuulumisia tai mitä minä kaipaisin. Hän vain oli ja luki lehtiä tai kirjoja. Jo pienenä opin, että isältä ei voi tukea pyytää kuin …
”Minä olen kahden lapsen yhteishuoltaja. Lasteni äidin kanssa teimme eron jälkeen sopimuksen, että lapset ovat viikon kerrallaan molempien vanhempien luona. Asumme toisiamme lähellä, mutta pyrimme pitämään sopimuksesta kiinni, koska se luo lapsillekin selkeyttä. Emme myöskään oleta, että toinen vanhempi on paikkaaja siinä tilanteessa, kun tarvitsemme omalla lapsiviikollamme lapsenvahtia. Kysymme ensin …
Kuusitoista vuotta sitten törmäsin outoon mieheen. Hän tuli synnytyssairaalaan katsomaan synnyttänyttä vaimoaan ja syntynyttä lastansa. Olin samalla osastolla katsomassa vastaavia omiani. Kuulin miehen suusta jotain sellaista, jota en ollut ikinä ennen kuullut. Minä en sitten työnnä lastenvaunuja julkisesti. Niin sanoi mies synnyttäneelle vaimolleen. Tuosta noin vain. Paitsi muutama kuukausi sitten, …
”Minä olen kahden lapsen yhteishuoltaja. Lasteni äidin kanssa teimme eron jälkeen sopimuksen, että lapset ovat viikon kerrallaan molempien vanhempien luona. Asumme toisiamme lähellä, mutta pyrimme pitämään sopimuksesta kiinni, koska se luo lapsillekin selkeyttä. Emme myöskään oleta, että toinen vanhempi on paikkaaja siinä tilanteessa, kun tarvitsemme omalla lapsiviikollamme lapsenvahtia. Kysymme ensin …
”Olen hieman häpeissäni. Pitkään pidin kiinni ajatuksesta, että minussa ei ole mitään vikaa. Kaikki on aina toisen syytä. Kaikki meni hyvin lapsemme syntymään saakka. Ehkä osittain siksi että asuimme vielä omissa asunnoissamme tultuamme raskaaksi. Me emme vielä olleet rooliutuneet. Muutimme yhteen mieheni kanssa raskausaikana. Huomasin nopeasti, että minua ärsyttää mieheni …
Jyväskylän yliopiston tutkimukseen osallistuneet isät kokivat, että yhteiskunta vaatii heiltä liikaa eikä tarjoa riittävästi tukea heidän vanhemmuuteensa. Erityisesti työpaikoilla työnantajat eivät tunnu edes olettavan että miehenä olemiseen kuuluu myös vanhemmuus ja että moni moderni mies ottaa vanhemmuuden tosissaan. Tästä uutisoi tänä aamuna muun muassa Yle. Lehtien kommenttipalstalla aiheesta käydään hämmentävää …
”Mun lapsen isä ja kahden lapsen isäpuoli on aivan vertaansa vailla. Hänelläkin lapsia edellisestä suhteesta, mutta eivät enää tapaa. Isä leimattu täysin, äiti ei omien sanojensa mukaan ”uskalla antaa lapsia” isälle. Eli meille. Ei siinä mitään perää kyllä ole. Ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta, asuttu saman katon alla jo ennen …