”Pyysit kertomaan jollekin suunnattuja kiitoksia. Aloitan kiittämällä sinua! Teet todella tärkeää työtä tuomalla hiljaisten tarinoita esille ja puolustamalla heitä, vaikka jotkut kuinka yrittävät sinua vaientaa. Älä koskaan vaikene!
Toiseksi haluan kiittää vanhempiani. He eivät todennäköisesti tule tätä tekstiä lukemaan mutta haluan jakaa tarinani hyvästä turvaverkostani, jota ilman unelmani ei ehkä olisi toteutunut.
Kaksi vuotta sitten päätin ryhtyä yrittämään lasta. Tämä oli suuri päätös; aseksuaalina naisena en ole vuosiin ollut parisuhteessa enkä lapsen saamiseksi halunnut parisuhdetta enkä seksiä. Olin äärettömän onnekas ja löysin minulle sopivan tavan hedelmöittymiseen. Lapseni syntyi noin vuoden päästä ensimmäisestä yrityksestä. Suuri haaveeni toteutui ja muutti elämäni!
Vanhempani olivat alkuun hiukan epävarmoja päätöksestäni ja lapsenyrittämisen tavasta mutta olivat alusta asti tukenani. Lopulta uutta tulokasta odotettiin joukolla suurella innolla ja rakkaudella. Vanhempani auttoivat aina, jos jotain tarvitsin. Äiti oli mukana ultraäänissä, valmennuksissa ja loppuraskauden neuvolakäynneillä. Isä nukkui sohvallani kolme viimeistä raskausviikkoa, jotta en olisi yksin, jos synnytys alkaisi yöllä. Äiti oli tukihenkilöni synnytyksessä. Ensimmäiset pari viikkoa kotona vastasyntyneen kanssa vanhempani kävivät usein ja auttoivat paljon.
Lapsi on nyt vajaa vuoden ikäinen ja olen kasvanut ja saanut varmuutta äitinä. Vanhempani ovat kaikki nämä kuukaudet olleet aina valmiina auttamaan ja olemme lähentyneet paljon. Lapselle isovanhemmat ovat tuttuja ja melkein kuin lisävanhemmat, koska tapaamme usein. Tiedän, että voin koska tahansa soittaa tai laittaa viestiä, jos tarvitsen apua tai tukea. Olen oppinut pyytämään apua lapsenhoitoon, arjen raskaisiin hetkiin tai taloushuoliin. Olemme kaikki pienituloisia mutta silti autamme toisiamme, jotta laskut saa maksettua ja ruokaa hankittua. Olisin jo monta kertaa ollut pulassa ilman vanhempiani.
Viimeisin viikko sai minut entistäkin kiitollisemmaksi vanhempieni tuesta ja avusta. Lapseni oli sairaana ensimmäistä kertaa ja olen tuntenut itseni voimattomaksi hänen kärsiessään kipua. Olen ollut huolissani ja epätoivoinen, olen valvonut ja itkenyt. Äiti on ollut tukihenkilö, jolle olen soitellut vähän väliä kertoen tilannetta ja jakanut pelkojani ja huoltani lapsesta. Isä on nukkunut pari yötä meidän seuranamme. Elämämme lapsen kanssa on helpompaa vanhempieni avun ansiosta.
Sekä äiti että isä ovat kehuneet, kuinka hyvä äiti minusta on tullut. En ole osannut kiittää heitä tarpeeksi tuesta, jonka ansiosta olen näin hyvä äiti. Kiitos äiti ja isä!"
