”Hei,
Tässä minun erotarina.
Teini-ihastus, joka muuttui rakkaudeksi, tai niin luulin.
Olin vain 14-vuotias, kun tapasin ensi ihastukseni/rakkauteni. Löysimme toisemme netistä ja pian tavattiinkin jo kasvotusten. Mikään hälytyskello ei soinut itsellä silloin teini-ihastuksen huumassa, kun viikonloput vietettiin yhdessä alkoholin huuruisissa maisemissa. Kaikki oli uutta ja jännittävää, ensimmäiset kokeilut alkoholiin ja ensiaskeleet rakkauden polulla. En ollut aiemmin saanut positiivista huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, joten se tunne oli koukuttava.
Meni reilu vuosi tai kaksi seurustellessa ja muutettiin saman katon alle. Kaikki tuntui ihanalta ja jännittävältä, uudelta, huumaavalta. Meni vuosia eteenpäin, kai sitä vain tottui siihen elämään, että kaikki viikonloput läträttiin alkoholin kanssa. Tällaista se elämä olisi parisuhteessa, muusta kun en tiennyt.
Jossain kohtaa alkoi itselle riittää, olisin halunnut tehdä vapailla ja lomilla muutakin kuin ryypätä, mutta toinen ei ollutkaan siihen halukas. Otin esiin alkoholismi epäilyt ja siitäkös sitten riemu repesi. Tässäkään kohtaa en tajunnut lähteä, vaan jäin. En tiedä miksi. Ehkä en uskaltanut lähteä, ehkä sitä kuvitteli, että kyllä toinen muuttuu vielä.
Tänä aikana itselle oli kehittynyt syömishäiriö, jota en silloin tunnistanut. Olin tunnesyöjä ja sain siitä lohtua, bulimia ja ahmintahäiriö nostivat päätään, en silloin osannut vain nimetä niitä tai hakea apua.
Yritin keksiä meille yhteistä tekemistä, joka ei olisi syömistä tai juomista. Ehdotin useasti tanssiharrastusta, joka oli aina ollut haaveni. Toinen tähän tokaisi: "en tanssi kuin viiden promillen humalassa". Jep, näinhän siinä kävi.
Vuosien varrella olin saanut kerättyä rohkeutta ja lähdin tanssiharrastukseen, yksin. Siitä saatiin mustasukkaisuusdraama yms.. Samaan aikaan olin alkanut pitää huolta itsestäni enemmänkin, olin pudottanu painoa ja enää en ollut sairaalloisen lihava. Aloin tekemään asioita itseni vuoksi. Löysin Kehomyytinmurtajat, josta löysin vertaistukea paino- ja kehoasioissa. Aloin hyväksymään itseni.
Mutta mitä enemmän aloin pitää itsestäni huolta: söin paremmin, liikuin ja vähensin alkoholin käytön melkein nollaan, tämä kaikki vei miestä kauemmaksi minusta ja meistä. En ollut enää mahdollistaja hänen juomiselleen.
Eräänä kesänä löysin kirjan: Konmari. Aloin sen innoittamana karsia turhia vaatteita ja tavaroita elämästä ja lopulta myös parisuhde tuli pöydälle. Se ei tuonut minulle enää mitään iloa, se toi vain negatiivisia asioita elämääni. Silloin päätin, että nyt riittää, tätä suhdetta en pysty enää korjaamaan. Otin eron puheeksi: sain syyttelyä, hän ei yhtään ymmärtänyt miksi halusin erota, hän uhkasi tappaa itsensä jos lähden. No, ei hän tappanut itseään, hengissä taitaa edelleen olla. Uhkailukaan ei saanut mua enää perääntymään, olin oppinut arvostamaan itseäni ja päätin, että kukaan ei enää koskaan kohtele mua näin. 10 vuotta elin toksisessa suhteessa ja sain osakseni henkistä väkivaltaa. Teini ihastus muuttui kauhutarinaksi.
Viina vei miehen. Melkein myös minut.
Nykyään elän tasavertaisessa parisuhteessa, jossa on molemmin puolinen kunnioitus. Meillä on ihana yhteinen lapsi. Jos en olisi lähtenyt edellisestä suhteesta, en olisi enää täällä.
Tämmönen tarina. Kiitos, että sain kirjoittaa tämän."
