”Ei näin pitänyt käydä.
Ei kunnialliselle perheen äidille, joka teki aina niin kuin kuului. Yksi viaton puolitutulle miehelle sanottu: ”Mä vien sut kotiin” ja joka johti siihen, että toisesta tuli joksikin aikaa Elämän Rakkaus.
Pää rakkaudesta pyörryksissä opin kuka olin aikuisena naisena ja mitä on haluta seksiä, kun haluaa toista ihmistä, niin että panetus tuntuu joka solussa. Millaista on kun toinen osoittaa kaikella mitä on, että olen jotain ihmeellistä.
Opin, että hyvässä elämässä ja suhteessa voi löytää voimakasta kemiaa. Valtavaa himoa, järjetöntä hyvää oloa ja hattarapössöä, joka sumentaa kaiken.
En nukkunut. En syönyt.
Kulutin puhelimessa tunteja päivässä, jotta kuulin vain hänen äänensä. Toisen sanat elämän rakkaudesta sai hyrisemään.
Koskaan en ollut elänyt elämää niin isolla tunteella.
Seksi oli näin jälkikäteen kohtuu tavallista ja vähän tylsääkin. Mutta siinä himossa se oli tähtisumua avaruuden tuolla puolen. Päivähuone hotellissa todisti loputonta paloa. Kyllä ihminen jaksaa seksiä tunti tolkulla, jos kemia on kohdillaan.
Intensiivisten kuukausien jälkeen kerroimme yhteisestä päätöksestä puolisoillemme. Haluamme erota, koska rakastamme toista. Mitään muuta vaihtoehtoa ei enää ollut.
Mutta elämä ei ollut meitä varten.
Jäimme lopulta kumpikin keräämään kasaan avioliittojamme.
Suru menetyksestä oli musertavaa vuoden… ehkä kaksi.
Kuuden vuoden jälkeen itkin enää harvoin ja nyt 12 vuotta myöhemmin tarkastelen kokemusta ihan eri valossa.
En vaihtaisi sekuntiakaan.
Eläisin jokaisen hetken onnellisena tunteesta, mikä on harvinainen ja kaunis.
Mutta ymmärtäisin nyt, ettei kemia tarkoita elämää yhdessä. Vaan suuria, ihmeellisiä tunteita ja se riittää.
Sen jälkeen on tullut muitakin, joiden kanssa on huikea kemia. Ja myös toinen.
Elämän rakkaus. Niitä kun meille kaikille on olemassa monia.
Vaalin muistoa sydämessäni aina.
Mutta ihmistä en kaipaa enää.
Mikään kokemus ei ole opettanut niin paljon. Se on myös tikattuna ihooni.
Rakkautta ja piikkilankaa.”
Tiedän tunteen tosin itse olin sinkku ja mies varattu. Tunne vei täysin mukanaan, en syönyt, enkä nukkunut, mies erosi ja siitä se lähti. Tuntien puhelut tai viestittelyt, jos ei nähty. Niin ihanaa, mutta myös raskasta aikaa 😅. Vuosia on kulunut ja tuossa se rakas on edelleen vieressä, saa sydämen läpättämään, vaikka se hullu huuma on helpottanut, mutta sen tilalle astui syvä rakkaus. Se ei tosiaan aina tarkoita, että huuma muuttuu rakkaudeksi tai vaikka muuttuisi, niin ei olla välttämättä yhteen sopivia. Siitä ne suuret ero tilastot todennäköisesti johtuu, kun tehdään isoja päätöksiä sen huuman vallassa, ostetaan yhteinen asunto, tehdään lapset ja mennään naimisiin. Hehkutetaan elämän rakkautta, huuma haihtuu ja jäljelle jää tyhjyys.