Mies kertoi rakkausihmisensä olleen iltaa viettämässä.
Nainen oli saanut paljon hyvää huomiota illan aikana. Ei junttimaista seksisistä setämieshuomiota, vaan tyylikästä flirttailua. Nainen kertoi saamastaan huomiosta miehelleen seuraavana päivänä. Mies tuli iloiseksi.
Myötäiloiseksi.
Ei ole häneltä pois, että hänen rakkausihminen sai ihailua osakseen. No tuolla pariskunnalla ei ole muutenkaan rakkaudelle liian tiukkoja rajoja. Suudellakin saa jos tilanne vie. Ei ole sekään toiselta pois, koska yhdessä suutelevat sen minkä ehtivät.
Kun onhan niitä sellaisiakin suhteita, joissa väärän ihmisen katse omaa rakkausihmistä kohtaan on rajojen yli menemistä. Puhumattakaan siitä, että rakkausihminen itse saisi katsella sekuntiakaan muita ihmisiä ihailevasti.
Käytin sanaa rakkausihminen sarkasmina, sillä eihän tuollaisella käytöksellä rakkauden kanssa ole mitään tekemistä. Niin kuin kenestäkään voisi edes käyttää termiä OMA rakkausihminen. Tuo ajatus omasta saa liian usein surulliset mittasuhteet.
Itse suosin avoimuutta.
Olisi jotenkin hämmentävän outoa ajatella, että joku ihminen olisi minun oma. Olisiko minulla siinä tapauksessa yksinoikeus ihailevaan katseeseen häntä kohtaan? Miten minulla voisikaan olla? Mistä minulle on syötetty harhainen ajatus siitä, että omistaisin ihmisen omia tarpeitani varten? Koska harhainen sellainen ajatus on, joka johtaa väistämättömään pettymykseen myöhemmin.
Minun on pakko myöntää, että minua kylmää lukea lukijoiden lähettämiä viestejä, joissa he kertovat puolison jopa kellottavan kauppamatkoja, jotta ei synny epäilyjä siitä, että on puhunut suhteen ulkopuolelle kuulumattoman kanssa. Tai sekin tarina jossa mies vahti vaimoaan suihkun ulkopuolella, jotta nainen ei koskettaisi suihkussa itseään ja ajattelisi samalla jotain muuta.
Rakkaus on puristettu väkivaltaiseen omistussuhteeseen.
Kuinka helpompaa on hengittää kun ymmärtää, että rakkaus ilmenee vapaudessa. Siinä ajatuksessa että ei toisen kohtaamasta ilosta voi olla myötäiloinen. Sait osaksesi ihailua? Ihanaa, että sait. En ihmettele, että sait. Olethan ihastuttava ihminen.
Ylen uudessa parisuhdesarjassa ”Suhde2” kahden kumppanin kanssa elävä nainen kertoi saaneensa suuren määrän vihapostia lehtiartikkelin jälkeen, jossa hän kertoi avoimesti suhteestaan. Esille otettiin tietenkin tuo kuuluisa lapsikortti. Naisella on alle kouluikäinen lapsi ja lapsi on suuressa vaarassa mennä rikki, koska nainen ei eläkään perinteisessä parisuhteessa. Kun normaalimpaa lapsen on elää sellaisessakin perinteisessä yhden kumppanin suhteessa, jossa kellotetaan puolison kauppamatkoja ja vahditaan kylpyhuoneen oviaukossa puolison nuhteettomuutta hänen ollessa suihkussa. Kuten aiemmissa esimerkeissäni kerroin. Puhumattakaan sellaisesta suhteesta, jossa vanhemmat eivät ole rakastaneet toisiaan vuosikausiin. Sellaisessa ilmapiirissä lapsi nauttii lapsuudestaan eikä rikkimenemisestä ole pelkoa. Vaan onnellisten ja omannäköistä elämää viettävien vanhempien tai vanhemman seurassa lapsi käytännössä katsoen hajoaa käsiin. Niin se vain on, koska niin se vain on.
Mennään takaisin vapauteen. Onhan se kaunista kun ihminen saa hyvää huomiota. Tuntuu valloittavan hienolta, että itselle tärkeiden ihmisten ihanuus huomataan. Puhumattakaan siitä tietoisuudesta, että he tietävät että saavat itsekin ihailla muita ihmisiä.
Onko se sitten flirttailua, halailua, tanssimista, pussailua tai mihin kukin pari rajansa laittaa.
Sitten tulee tilanne jossa ihminen flirttailee, halaa, tanssii tai pussailee. Nauttii elämästä. Olisihan se julmaa käskeä ehdottomalla käskyllä olla niin tekemättä. Paitsi jos kaksi ihmistä haluaa molemmat elää niin ja ovat onnellisia tiukoista rajoistaan. Sittenhän kaikki on hyvin.
Tulee vain väkisin mieleen, että onko kaikilla heillä sittenkään kaikki niin hyvin, koska muita rakastamisen tapoja kuultuaan, sisälle kasvaa niin suuri viha ( pelko ), että se pitää huutaa solvauksina ulos.
Oli miten oli,
itse en halua olla este ihmisten onnenhetkille.
Sillä kuten sanoin, ei ole minulta pois. Tulen iloiseksi toisten ilosta.