”Minäkin haluan kertoa oman tarinani siitä, miten suhteen ulkopuolinen voima tuhoaa rakkaustarinan.
Muutama vuosi sitten rakastuin mieheen. Hän oli eronnut samana vuonna ja oli vuoroviikkoisä yhdelle lapselleen. Miehen kanssa teimme päätöksen, että näemme vain miehen ollessa ilman lasta ja vasta myöhemmin tutustuttaa lapsi minuun, jotta lapselle ei tule liikaa muutoksia elämään.
Kaikki meni hyvin siihen asti kun tapailimme kahdestaan. Noin vuosi tapaamisestamme aloimme pohtimaan yhteen muuttamisen mahdollisuutta. Ennen sitä aloin nähdä säännöllisesti hänen tytärtään. Hän oli tuolloin kuusivuotias. Siitä alkoikin sitten helvetti.
Minun kimppuuni kävivät sekä mieheni exän äiti, että miehen äiti. Minusta tuli syyllinen miehen eroon. Mieheni oli kertonut minulle avoimesti erostaan ja siitä, että eron jälkeen sekä hänen exänsä äiti ja hänen oma äitinsä osoittivat mieltään siitä, että mies oli kehdannut lähteä avioliitostaan. Tiedän eron syynkin, mutta se on heidän välinen asiansa. Vaikka en ollut edes tiennyt miehen olemassa olosta hänen eronsa aikaan, niin minusta alettiin leipoa syyllistä.
”Seksilläkö hänet itsellesi vokottelit?”
”Eikö hävetä viedä pieneltä lapselta isää?”
”Luuletko pääseväsi lapsenlapseni arkeen mukaan saatana!”
”Jos muutat poikani kanssa yhteen, poikani ei ole tervetullut luokseni koskaan ja minua hän ei jätä”.
Siinä muutamia viestejä joita sain mieheni äidiltä, itsekin eronneelta naiselta. Eikä mieheni exän käytös ollut sen kauniimpaa. Mieheni sopi heidän molempien kanssa tapaamisen, jossa hän puhuisi heille samaan aikaan samassa tilassa. Kesken tapaamisen mieheni exän äiti oli kovaan ääneen huutanut, että ”onhan se perkele, että pillun perässä juoksemalla pitää hajottaa koko perhe”. Hänkin itse eronnut nainen.
Mikään sana ei heihin tehonnut. Pahinta kaikessa oli se, että naiset olivat saaneet kylvää minuun kohdistuvia vihaisia sanoja lapsen kuullessa ja lapsi alkoi reagoimaan siten, että ei halunnut tulla enää isänsä luokse. Ei vaikka minä en ollut vielä edes muuttanut sinne.
Mieheni yritti kaikkensa pistääkseen vastaan, mutta lapsen ottaminen mukaan kieroon valtapeliinsä oli miehellekin liikaa. Hän hukuttautui liialliseen työntekemiseen joka lopulta johti sairauskohtaukseen. Se kaikki oli minulle liikaa ja pelkäsin, että olemassa oloni tappaa miehen ja vie häneltä lapsen. Oli minun vastuulla jättää rakastamani mies. Enkä itsekään olisi tuota hullunmyllyä jaksanut.
Äidit saivat mitä halusivat. Toivottavasti ovat onnellisia saavutuksestaan.”
Olen niin pahoillani. Tulin Pohjattoman surulliseksi tästä kirjoituksesta. Rakkaus kuuluu kaikille. Jätetyille, petetyille, jättäjille, pettäjille, mutta ennen kaikkea lapsille. Tämäkin rakkaustarina olisi voinut tuoda yhden pienen ihmisen elämään lisää rakkautta, ja turvallisen aikuisen.
Järkyttävää mutta jotenkin niin yleistä. Olen kanssa huomannut että juuri naiset ovat toisilleen susia, niin omien kokemusteni kautta kuin läheisten ystävien elämää sivusta seuraten. Toivottavasti en itse sorru samanlaiseen käytökseen. Ja jos niin on käynyt niin olen valmis korjaamaan ja pyytämään anteeksi aidoista virheistä. Miehiä syytetään ja syyllistetään mielestäni ihan liikaa naisten pahoinvoinnista. Sukupuoli ei nähtävästi empatiataitoja ainakaan paranna.
Ei ole helppoa jatkaa suhdetta kun suhtautuminen on tuollaista.
Itse erosin ja tapasin miehen ,joka juuri oli eronnut,muuttanut pois kotoa kun eropaperit oli laitettu nenän eteen.Meistä tuli toistemme tukijoita ystävinä.Soittelimme toisillemme juttelimme ja jaoimme tuskaamme eroista.Kannattelimme toisiamme,koska molemmille erot tahoillamme oli tuskallista .
Tapasimme kahvitellen ja huomasimme joku kerta ,että viihdymme yhdessä.Siitä lähti helvetti irti ! Hänen exänsä haukkui minut naiseksi,joka varasti perheeltä isän ! Lapsilla ei ollu enää isää ,näin lapsetkin sanoivat kuulemma,lapset 23v,20v ja 15
V.Omani olivat 12v ja 16v.jotka ottivat mieheni vastaan avoimin mielin.Mieheni lapset eivät hyväksyneet minua,koska olin äidin mukaan perheen hajottaja,vaikka minulla ei asian kanssa ollut tekemistä.Samoin mieheni julistettiin perheen hylkääjäksi ja jopa kahden perheen rikkojaksi !! Tämä siitä ,että meidän molempien exät ” löysivät ” toisensa facesta ja alkoivat keskenään keksimään kapuloita rattaisiin.Herranjestas mitä se oli,syyllistämistä ,haukkumista,kiusantekoa ,mieheni exä veti lapset siihen mukaan ,kuinka hän oli uhri kun ero tuli,vaikka hän itse laittoi eron vireille .Koitin tukea miestäni,kun hänen aikuiset lapsensa vaativat kaikkea ja kiukuttelivat,nuorempaa poikaa ei juuri näkynyt ,koska ei isää ollut enää.Minä koitin pitää lapseni selväjärkisenä ja itseni,kun exäni aloitti puhelinterrorin päivin öin.Poikani asui isänsä kanssa,ja en saanut tavata häntä ,ellei exä ollut paikalla ja kun tähän en suostunut,en saanut ollenkaan tavata.Mutta meidän pojan ja äidin suhdetta ei pystytty katkaisemaan ,soitimme joka päivä ja tapasimme isältään salaa.Tässä vaiheessa tuli monesti mieleen onko kaikki tämän arvoista ! Poikani muutti luoksemme ja olin onnellinen ,että molemmat lapset oli luonani.Exäni silti jatkoi kiusaamista ,kunnes kuoli ,poikani ollessa 16v.Me saimme rauhan,mieheni jatkoi poikiensa kanssa vääntöä.Minua he eivät sietäneet,paitsi vanhempi poika otti jo asian toisella tavalla,kiitos hänen nykyisen vaimonsa.Keskimmäisen pojan kanssa jouduin suureen riitaan ,jonka jälkeen suhde häneen on ok.Mieheni nuorimmainen on vieläkin,ettei tervehdi ja vääntää isänsä kanssa,tyttäreni ja poikani asuvat omillaan .Ja tässä me ollaan yhdessä ryvettyneinä mutta edelleen yhdessä ,oltu jo kohta15vuotta.