”Jotain outoa on ihmisessä ja parisuhteessa, jossa vaimon toiseen rakastumisen jälkeen mies puhuu hänestä yhäkin arvostavasti ja rakastavasti.”
Näin minulle kirjoitettiin eilen, kun julkaisin miehen minulle lähettämän tarinan, jossa hän kertoi rakastavaan sävyyn vaimostaan, vaikka tämä oli mennyt rakastumaan toiseen ihmiseen ja halusi erota.
Eihän niin saa reagoida. Outo mies. Parisuhteessa on ollut jotain vialla. Surullista jos ihmiset alkavat suhtautua tällä tavalla eroihin.
Onhan se totta vie surullista. Hämmennystä nimittäin ei olisi herättänyt se, että mies olisi puhunut toiseen rakastuneesta vaimostaan vihan täyttämillä sanoilla ja syyllistävästi. Koska normaali tapa on viha ja raivo höystettynä vuosikymmeniä kestävällä kaunalla ja katkeruudella. Sellainen käytös ei olisi ollut outoa ja olisi ollut merkki rakastavasta parisuhteesta. Sillä jos toinen haluaa lähteä pois, niin ainoa hyväksyttävä tapa on alkaa vihata häntä. Se on terve tapa suhtautua parisuhteeseen.
Ja sitä on totta vie tullut nähtyä jopa omissa sukulaisissaan. Eron jälkeen ei olla mahduttu enää edes samoille juhlille, hädin tuskin samaan kaupunkiin. Eikä sitä ole edes isoon ääneen ihmetelty. Se on sellainen perinteisen parisuhteen maan tapa.
Samalla se on tähän moderniin aikaan suhteutettuna perinteisen parisuhteen valuvika. Jos omalta elämältä putoaa pohja pois eron jälkeen ja erosta ei selvitä edes vuosikymmenten jälkeen, niin vika ei ole kyllä siinä toisessa, vaan vika on omassa suhtautumisessa parisuhteeseen. Jos parisuhteensa varaan laskee koko muun elämän, niin huonostihan siinä käy, ihan jo siksi, että parisuhteessa on se toinenkin osapuoli. Hän joka on vapaa lähtemään suhteesta milloin tahansa. Eikö se olisi helpompaa suhtautua parisuhteeseen niin, että se on lopulta vain parisuhde. Jos se loppuu, niin se loppuu. Sitä voi surra aikansa, mutta jos siitä katkeroituu vuosikymmeneksi tai alkaa jopa kostamaan eroa, niin se on merkki jo siitä, että suhteeseen ei ole ollut valmis alunalkaenkaan.
Ihmiset ovat alkaneet erota kauniisti ja alkaneet suhtautumaan suhteeseen terveellisemmällä tavalla. Se muuntaa parisuhteita parempaan suuntaan. Parisuhde on kaunis ihmisten välinen rakkaussuhde ja jos rakkaus loppuu, ihmiset lopettavat rakkaussuhteensa, mutta yhä useampi jatkaa ystävyys- , vanhemmuus- tai kaverisuhteessa.
Rakkaus on niin kaunis ajatus, että ei sitä kannata rikkoa pakkoajatuksilla. Ihmistään voi rakastaa eronkin jälkeen. Siitä ympäriltä puuttuu sitten vain se parisuhde ja romanttinen viritelmä.
Kaikki on hyvin. Miksi selliasesta vuosikymmeneksi katkeroitua. Yhden päättyneen parisuhteen vuoksi. Älkää nyt viitsikö.
Kyllä just näin ❤️. Mutta, kun exän lisäksi katkeroituu koko suku 🙈. Lapselleni järjestin tässä juhlia, mutta exän puolelta ei tule juhliin ketään, ei edes isovanhemmat. He eivät voi tulla lapsen lapsensa rippijuhliin. Pitävät sitten omat juhlat, no ei siinä mitään. Siinä pitävät, mutta jos lapsemme menevät naimisiin , pitävätkö he myös omat hääjuhlat myöhemmin, tai ristiäiset 🙈. Minulla olisi montakin syytä olla heille katkeria ja kantaa kaunaa, mutta minä en tuhlaa elämääni moiseen. Lasten vuoksi olen niellyt kaiken ja nielen tämänkin. Niin aikuiset tekee. Luulin , että he eivät voisi enää alemmaksi vajota, mutta näköjään voi. Todella surullista, että liuta aikuisia ihmisiä ei ymmärrä, että lapsi on ainoa joka tästä kärsii. Mutta ei sillä näytä olevan mitään väliä.
Vaikka vihaa ja katkeruutta en tunne, niin lapsen puolesta tunnen suurta surua. Hän ei ole heille minkään arvoinen. Minun rakas lapseni 😥❤️