”Järkyttävää kommentointia. Mietin vaan näiden tällaisten kohdalla, että mitä jos oma lapsi tai vaikka lapsenlapsi osoittautuu sateenkaari-ihmiseksi? Haukutaan lyttyyn ja potkitaan pellolle, vai? Rakkaus loppuu siihen?
Ja kaiken tämän aikuisten ihmisten vihapuheen keskellä ihmetellään, että lapset/nuoret voi huonosti?
Mä oon työkseni hoitanut/ohjannut lapsia 3 -vuotiaista 15 -vuotiaisiin. Suurimman osan 15 vuoden urastani eskarilaisia. Eskari-ikäinen on vielä todella suvaitsevainen, mutta silloin alkaa näkyä selkeästi se, miten kotona erilaisuuteen tai sukupuoliin suhtaudutaan. Eräs 6v poika joskus olisi halunnut ehdottomasti nähdä hameeni alle ja hänelle se oli suuri hämmästys, kun en sitä sallinut. (Toki selitin miksi, minun yksityisiä alueita, jne…) Tuossa kohtaa vähän vielä hymyilytti pienen pojan uteliaisuus. Mutta vähän myöhemmin sama poika haukkui eri kulttuurista tulleen tytön maan rakoon. Nimitteli tyttöä rumaksi, ällöttäväksi ja eniten korosti sanaa ”turha”. Tyttö itki ja poika jatkoi vihapuhettaan.
Kun ehdin väliin ja selvittämään, mikä moisen käytöksen aiheutti, niin tämä poika, puuttumisestani suuttuneena, huusi mulle, että etkö sä tajua? Mun ISÄ on sanonut, että naiset on täysin turhia, eikä semmosia ämmiä tarvita mihinkään. Ilmeisesti naisia voi myös kohdella ja kosketella miten huvittaa, myös vaikka tunkea kädet ja naaman sinne hameen alle.
Toisessa tapauksessa kaksi 6v tyttöä iloisena yhdessä piirteli ja höpötteli. Niihin aikoihin meidän seudulle oli avattu pakolaiskeskus. Höristin korviani ja liityin keskusteluun, kun toinen tytöistä alkoi puhua "matuista". Kysyin tietääkö mitä se tarkoittaa. Tiesi hyvin, että "maahantunkeutuja". Isä oli kertonut. Isä oli myös sanonut, että jos ikinä tuot kotiin jonkun "mutakuonon" tai aiot sellaisen kanssa naimisiin, niin heitän sut ulos ja mulla ei oo yhtä tytärtä sen jälkeen. Niin siksi kuulemma hän ei tykkää semmoisista matuista ja tummista ihmisistä. Ne on pahoja, niin isä sanoi. Ja samaan aikaan tämä vieressä istuva pikkuinen, hyvä ystävä, jatkoi iloisena piirtelyä. Tämä lapsi oli ihon väriltään hyvin tumma. Eli oikeasti se eka lapsi toisteli vain niitä isän sanoja, tietämättä edes mistä puhuu.
Ja mitä tulee seksuaalivähemmistöihin. Joskus tuli työssä vastaan lapsi, jonka vanhemmat oli samaa sukupuolta. Omista perheistä kerrottaessa tämä lapsi mainitsikin, että hänellä on kaksi äitiä/isää (en nyt paljasta kumpia), sisarukset ja lemmikit. Ei siihen muut lapset reagoineet mitenkään. Myöhemmin yksi lapsi kysyi multa, että kun kerran X:llä on kaksi äitiä/isää, ja ovat samaa sukupuolta, niin voiko ne silti sit pussailla toisiaan? Sanoin, että tietenkin. Aina voi pussailla, jos molemmat tykkää toisistaan, ei ole väliä mitä sukupuolta on, minkä näköinen, kokoinen tai värinen on.
Lipsuin jo vähän aiheen ulkopuolellekin. En vaan kyllästy "saarnaamaan" siitä, miten tärkeää se vanhempien esimerkki ja kasvatus on! Ja että lapset ovat todella suvaitsevia ja hyväksyvät kaiken erilaisuuden, ellei aikuiset istuta heidän päähänsä ajatuksia toisten huonommuudesta, yms.
Kun oma (täysi-ikäinen) lapseni kertoi olevansa trans, niin hän teki sen ilmoittamalla, että hänellä olisi vakavaa asiaa ja näin, että häntä itketti. Mun sydän meinasi haljeta pelosta ja huolesta, sekunneissa ehdin ajatella hänen olevan vakavasti sairas. Tai että hänelle on tehty jotain tosi pahaa. Sitten hän kertoi, että hän onkin trans ja aikoo korjata sukupuolensa. Ja olin ihan, että mitä mä luulin, että jotain kamalaa/pahaa on sattunut. Olin niin helpottunut, että hänen vakava asiansa olikin "vain" tämä. Toki se on oma prosessinsa ollut käsitellä asia, iso juttu. Mutta alusta asti ollut mulle ja lähimmille täysin ok!
Tästä tuli nyt piiiitkä vuodatus. En tiedä jaksoiko kukaan lukea loppuun. Mutta kuitenkin, toivon rauhaa ja rakkautta jokaiselle!"
